Aihearkisto: Tallinna

Fotografiskan sunnuntaibrunssilla Tallinnassa

Fotografiskan

Fotografiskan brunssilla kaikki kolme pääruoka-annosta tarjoiltiin samaan aikaan.

En ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiin minkäänlaisia matkailuvinkkejä Tallinnaan, mutta kun pääsin työn puolesta testaamaan valokuvataiteenmuseo Fotografiskan brunssia tajusin, että sehän on mitä mainion päiväristeilyn kohde Tallinnassa.

Brunssia tarjoillaan museon ylimmän kerroksen ravintolassa sunnuntaisin klo 11.00-16.00. Jos siis lähdet aamulaivalla Helsingistä, olet perillä juuri sopivasti Tallinnassa puolen päivän pintaan. Brunssin jälkeen sinulla on vielä hyvin aikaa nauttia Fotografiskan näyttelytarjonnasta ja tehdä vaikka ostoksia Telliskiven pikkuputiikeissa. Takaisin koti-Suomeen ehdit ajoissa iltalaivalla.

Itse nautin Fotografiskan sunnuntaibrunssista eräänä sateisen ja myrskyisenä tammikuun sunnuntaina. Joulun matkailusesongin jälkeen tammikuinen Telliskivi oli tyhjä, eikä valokuvataiteen museoon ollut jonoa. Olin ravintolassa hiukan klo 11 jälkeen ja lisäkseni siellä ei ollut kuin yksi asiakas. Sain siis lähes kokonaan itselleni ystävällisen henkilökunnan huomion.

Fotografiskan brunssi maksaa 19,00 euroa ja hintaan kuuluu alkupalalajitelma, kolme pääruokaa ja jälkiruoka. Juomana on vesi. Kahvia, teetä tai vaikka kuohuviiniä voi ostaa lisämaksusta. Kaikki ruoat tuodaan pöytään pieninä annoksia, noutopöytää tai buffetia ei ole.

Fotografiskan zero waste -periaate

Tallinnan Fotografiskan ravintolassa noudatetaan zero waste -periaatetta eli kaikki käytetään niin sanotusti kärsästä saparoon ja juurimukulasta lehtiin ja naatteihin. Tästä esimerkkinä oli brunssilla tarjoiltu hapanjuurileipä. Sitä oli tarjolla tuoreena sekä kuivattuina lastuina. Molemmat olivat herkullisia.

Lisukkeena oli porkkanahummusta, ankkarilletteä ja taimenesta ja kananmunahakkeluksesta tehtyä tahnaa sekä ravintolan itse fermentoimia vihanneksia. Kannellisesta lasipurkista tarjottiin pieni annos yön yli tekeytynyttä tuorepuuroa.

Ruoat tarjoiltiin pöytiin jaettavina annoksina. Idea, jonka taustalla on ajatus välttää turhaa ruokahävikkiä. Hyvää oli myös se, että annosten raikkaat ja tuoreet maut eivät olleet muuttuneet tunkkaisiksi buffet-pöydässä seisoessaan. Kaikkia ruokia oli reilut annokset ja yhdessä pääruokien kanssa ne täyttivät vähän liiaksikin.

Kolme annosta pääruokia

Brunssimenussa oli kolme pääruokaa ja ensin luulin, että niistä pitää valita yksi. Tarjoilija toi kuitenkin pienet annokset kaikkia kolmea pääruokaa syötäväksi. Yksi annoksista oli legendaarinen brunssiruoka eli uppomuna, pinaattia ja kylmäsavulohta herkullisen paahdetun briossiviipaleen päällä. Muut annokset olivat lämmin tattarisalaatti Fotografiskan oman kimchin kanssa sekä masalalla maustettuja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Ekstra-annoksena oli vielä timjamilla maustettuja herneitä ja ricottajuustoa.

Istuin ravintolan keittiön kupeessa, tiskin ääressä. Siitä oli hauska seurata kokkien puuhailuja.

Pääruokien jälkeen olo oli jo täysi, ja osa pavuista ja herneistä jäi syömättä. Jälkiruokana oli vielä maukas viipale banaanileipää, jonka mausteisuus vei ajatukset takaisin jouluun. Lisukkeena oli sitruunaista tuorejuustoa ja maustettua sokerisiirappia.

Sodan järjettömyys pysäyttää

Brunssiherkkuja oli hyvä sulatella tutustumalla Tallinnan Fotografiskan talvinäyttelyn kolmeen hyvin erilaiseen valokuvaajaan. Valokuvataiteenmuseon näyttelyt vaihtuvat noin kolmen kuukauden välein, joten paikallisellekin asukkaalle on aina tuoretta nähtävää. Esillä on yleensä kolmen eri valokuvaajan töitä kerralla. Tällä hetkellä esillä olevat näyttelyt ovat avoinna joko helmi- tai maaliskuun 2020 alkuun saakka.

Aloitin kierrokseni museon kolmannesta kerroksesta ja muoti- ja julkkiskuvistaan tunnetun Vincent Petersin Light Within -näyttelystä. Se keskittyy muoti- ja muotokuviin, joiden pääosassa on tunnettujen ihmisten lisäksi valon ja varjon leikki. Peters itse valitsee valon ja varjon avulla, mikä kuvissa paljastuu ja mikä piiloutuu. Valon käyttö ja valon ja varjojen taltiointi kuvissa oli todella taitavaa. Eikä kyseessä ole mikään digitaalinen kikka, sillä Peters kuvaa edelleen perinteisellä filmikameralla.

Vincent Petersin valokuvien valon ja varjon leikki tuli hienosti esiin hämärissä näyttelysaleissa.

Samassa kerroksessa on myös ajatuksia herättävä Sea of Artifacts -näyttely, jossa valokuvaaja Mandy Barker on kuvannut valtameriemme muoviroskia. Tiesitkö, että arvioiden mukaan maailman meriin upotetaan vuosittain 8 miljoonaa tonnia muovia? Osa muovista uppoaa meren pohjaan, osa jää pinnalle kellumaan ja muodostaa merivirtojen avustuksella valtavia roskapyörteitä.

Kuvassa on 16 vuotta meressä olleita muovisia kilpikonnanmuotoisia lasten kylpyleluja. Leluja sisältäneet 12 kuljetuskonttia huuhtoutuivat laivan kannelta mereen myrskyn mukana tammikuussa 1992. Osa mereen huuhtoutuneista 28 800 lelusta löytyi Alaskan rannikolta vuonna 2008.

Tällä kertaa vaikuttavin näyttely oli Fotografiskan 2. kerroksessa, joka oli täynnä erityisesti sotakuvaajana tunnetun kuvajournalisti James Nachtweyn valokuvia hänen vuosikymmeniä pitkältä uraltaan. Memoria-näyttelyn valokuvat kiteyttävät vaikuttavalla tavalla sodan julmuuden ja järjettömyyden, jossa ei ole voittajia. Nachtwey on tallentanut kuviinsa sodan uhrien lisäksi myös luonnonkatastrofien uhreja, huumeiden käyttäjiä, kuolemansairaita ja asunnottomia eri puolilta maailmaa.

Kuva on Afganistanin pääkaupungista Kabulista 1990-luvulta. Kyseessä on kaupungin entinen pääkatu, jonka sota on raunioittanut.

Pöytävarauksen Fotografiskan sunnuntaibrunssille voit tehdä täällä. Lippu valokuvataiteenmuseon näyttelyihin on ostettava erikseen.

 

Hiljaisen kylpylän salaisuus

Hedon spa

Tiedättekö sen tunteen, kun on useamman päivän ajan juossut kellon kanssa kilpaa ja saa vihdoin itselleen sen kauan odotetun oman hetken, jolloin voi rauhoittua. Kaunis ajatus, mutta pääkoppa käy edelleen ylikierroksilla, eikä rauhoittumisesta tule mitään. Olo on hermostunut ja joskus rauhoittumiseen voi kulua useampikin tunti.

Olin huhtikuussa työmatkalla Pärnussa ja pääsin testaamaan Hedon spa & hotelin hiljaista kylpylää. Minulle oli varattu sinne kolmen tunnin vierailu työpäivän päätteeksi. Varauksesta kuullessani ajattelin, että kyllä minulle olisi riittänyt tehokas tuntikin. Vähänpä asiasta silloin ymmärsin.

Jatka lukemaan

Mikä on päivän tärkein ateria?

lounastauko

Viime viikolla tuli syötyä lounaaksi kalatacoja.

Ennen se oli sanonnan mukaan aamiainen, mutta nykyään asiasta ollaan montaa mieltä. Helsingin Sanomien artikkelissa ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm totea, ettei tiede tue tätä väitettä ja Saarioisten vastikään tekemän tutkimuksen mukaan, johon vastasi kaiken kaikkiaan 1 000 iältään 15−70-vuotiasta suomalaista, päivän tärkein ateria on nykyään lounas.

Itsekin yhdyn tähän ajatukseen. Hyvä lounas ja sen suoma hengähdystauko keskellä päivää, ovat ainakin itselleni tärkeämpi hetki ja ateria kuin aamiainen, johon en nykyään oikein malta uhrata kauheasti aikaa. Paitsi viikonloppuna, jolloin on kiva ajan kanssa syödä rauhassa. Arkisin aamiainen on nykyään jogurttia ja pähkinöitä, keitetty kanamuna tai puolikas avokaadosta. Etäpäivinä aamiainen kuittautuu joskus pelkällä kahvilla ja syötyä tulee sitten vasta lounasaikaan.

Lounastauko on myös hengähdystauko

Saarioisten tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset syövät arkilounaansa nopeasti, sillä valtaosa käyttää siihen aikaa enintään puoli tuntia. Sama homma on itselläni. Se on kuitenkin tärkeä tauko aamupäivän ja iltapäivän töiden välissä. Hetki aikaa hengähtää ja ravita itsensä iltapäivää varten. Parasta on, jos lounaaseen saa liitettyä pienen kävelylenkin.

Ravitsemusasiantuntija Mirva Lampinen Saarioisilta muistuttaakin siitä, kuinka tärkeä lounastauko on jaksamisen kannalta.
– Lounaalla on keskeinen merkitys esimerkiksi työvireen säilymisessä. Nyt lomien jälkeen on hyvä hetki tarkastaa oman ruokailurytmin säännöllisyys, jotta energiaa riittää sopivasti päivän eri vaiheisiin, Mirva Lampinen sanoo.

Koska lounastauko on myös hengähdystauko, kannattaa siihen Lampisen mukaan varata myös riittävästi aikaa, vähintään se puolituntinen. Tämä levähdystauko olikin suomalaisten mielestä arkilounaan tärkein ominaisuus, hyvän makuisen ruoan lisäksi.

Ja kyllä, hyvän makuinen ruoka on lounaan ja kaikkien muidenkin aterioiden tärkein osa. Teki sen sitten itse tai osti valmiina. Tallinnassa parasta onkin hyvä ja edullinen lounasruoka, jota tarjoavat käytännössä kaikki ravintolat.

Päivän lounasannoksen hinta on ravintoloissa ainoastaan 3-5 euroa, joten omia eväitä en täällä enää kanna toimistolle. Valmiita lounasannoksia myyvät myös kaupat, joten valinnan mahdollisuuksia on monia.

Jos tuntuu, että oma ruokarytmi on hakusessa, lounaalla tulee syötyä liikaa tai iltapäivällä iskee valtava väsymys, niin kannattaa lukea Reijo Laatikaisen ja Henna Rannikon kirja Toimistotyöläisen ruokapäivä, josta kirjoittelin aikaisemmin täällä. Kirja antaa hyödyllisiä vinkkejä siitä, miten koota tarpeeksi energiaan tarjoava lounas, ilman että ateria on liian raskas.

 

Maistuisiko tuore taimen?

valkla forell

Viime kesänä päädyimme eräällä autoretkellämme Valkla Forelliin, hauskaan kalaravintolan, jossa on aina tarjolla tuotetta taimenta. Sympaattinen ravintola sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta, lähellä Kaberneemen kalastajakylää ja hienoja hiekkarantoja.

Vuonna 1999 avatun ravintolan pihapiirin läpi virtaa pieni Valkla-puro, jossa uiskentelee runsain mitoin istutettuja taimenia. Ravintolassa voi harrastaa virkistyskalastusta ympäri vuoden eli yrittää napata taimenen purosta onkimalla. Kalastusta varmempi tapa saada saalista on tilata savustettu taimen ravintolan tiskiltä, jolloin ravintolan henkilökunta käy pyytämässä kalan purosta verkolla ja savustaa sen pihapiirissä olevassa muhkeassa savustuspöntössä.

Savustetun taimenen kilohinta on 17 euroa eli ravintolalaskun loppusumma muokkautuu kalan painon mukaan. Lisukkeeksi voi ruokalistalta tilata muun muassa salaattia, tillillä ja kurkkukuutioilla maustettua majoneesia, valkosipulileipiä tai ranskalaisia perunoita.

Ravintola on parhaimmillaan lämpöisenä kesäpäivänä, kun savukalaa ja kylmää valkoviiniä voi nauttia sen isolla pihalla istuskellen. Ravintolan sisällä on lisäksi noin 50 asiakaspaikkaa ja pihalla on myös huvimaja, jonne mahtuu noin 20 henkilöä. Valka Forellissa voi järjestää myös yksityistilaisuuksia ja erilaisia tapahtumia.

Valkla Forell on kesällä avoinna joka päivä klo 11‒22, mutta ravintolan keittiö suljetaan tuntia ennen sulkemisaikaa.

Tämän karttalinkin avulla löydät perille!

 

valka1
valka3
valka4
valkla6
valkla7
valka2
valka5
valkla10
valkla9

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallinnan legendaarinen ravintola Tuljak

tuljak

Kun työskentelee kotona, niin välillä jää jumiin tuttuihin ympyröihin. Välillä läppärin ääressä aika katoaa, eikä tule lähdettyä edes lounaalle, vaikka maiseman vaihdos tekisi enemmän kuin hyvää.
No ennen lomaa maltoin onneksi osallistua Tallink Siljan, Visit Tallinnan ja PR- ja viestintätoimisto D´Oron järjestämälle lehdistömatkalle Tallinnassa. Siina ohessa pääsin vihdoin ja viimein lounaalle viime kesänä avattuun ravintola Tuljakiin.

Ravintola sijaitsee arkkitehti Valve Pormeisterin 1960-luvulla suunnittelemassa modernissa betoni- ja lasirakennuksessa Piritan rantatien varrella. Niinpä ravintolasta ja sen isolta terassilta on hieno merinäköala.
1960-luvulla Tuljak oli suositun tapahtumapaviljongin oheen rakennettu kahvila. Sen suljettua ovensa 1980-luvulla, tiloissa toimi ravintola nimeltä Carina aina 1990-luvun alkuvuosiin saakka.

Sen jälkeen neuvostotyylinen betonirakennus sai elää hiljaiseloa tyhjillään lähes 20 vuotta, ennen kuin ravintola NOAn ja OKOn omistajat ryhtyivät suojelukohteen mittavaan remonttiin ja avasivat uudistetun Tuljakin kesällä 2015. Tyylikkään ravintolan sisutuksen ovat suunnitelleet Tarmo Piirmets ja Martti Siimann.

Tuljak on rento bistro

Ravintola Tuljak on tyyliltään rento bistro, jonka menuun on koottu perinteitä kunnioittaen virolaisia ruokalajeja modernilla tvistillä. Listalla on muun muassa erilaisia voileipiä, vasikanleikettä ja rahkalettuja.
Lounaan aluksi pöytään tuotiin tummaa leipää, joka muistutti hiukan suomalaista saaristolaisleipää. Sen mausteena oli kuminaa. Leivän kanssa tarjottiin ravintolan itse tekemää voita, savustettua porsaanlihaa ja sinappia.
Pääruoaksi olin valinnut annoksen, jossa oli risottoa ja mustekalaa. Ihanien pinaatinlehtien ja parmesaanin alle oli kätketty keväänvihreä risotto ja rapea mustekalan lonkero. Täydellistä! Jälkiruokana oli Tuljakin tiramisu, joka oli enemmän taideteos kuin jälkiruoka. Maku oli herkullinen ja raikas, ei ollenkaan raskas.

Uusi vierailu Tuljakiin on tehtävä lähiaikoina, sillä haluan ehdottomasti maistaa vielä annoksia, joissa on pieni aasialainen vivahde, kuten vihersimpukoita ja Josperissa grillattuja ostereita.
Kaveriporukan kanssa olisi kiva mennä testaaman Tuljakin grillimenua, joka valmistetaan vähintään kuudelle henkilölle. Siihen kuuluu erilaisia grillivartaita, jotka ryhmä saa itse grillata. Ravintola valmistaa vartaiden oheen erilaisia lisukkeita, kuten perunoita, grillattua lavash-leipää, salaatteja ja kastikkeita. Ruoat nautitaan omassa rauhassa, ravintolan pihalla sijaitsevassa katoksessa, oman grillin kupeessa.

Tuljakiin pääsee Tallinnan keskustasta helposti taksilla, joka maksaa alle 10 euroa. Myös kaikki Piritan rantatietä kulkevat bussit (1A, 5, 8, 34A ja 38) pysähtyvä aivan ravintolan alapuolella.

Tuljak2

Tuljakin terassilta avautuu hieno merinäköala.

tuljak3

Ravintolan pihalla on katos, jossa voi itse grillata vartaita ja nauttia etukäteen tilattavasta grillimenusta.

tuljak4

Tuljakissa on myös noin 50 hengen kabinetti, jonka voi varata yksityistilaisuuksiin tai kokouksiin. Siihen kuuluu myös kattoterassi, jolta voi seurata auringonlaskua.

tuljak9

Kupari oli suosittu materiaali ravintolan yksityiskohdissa.

tuljak10

Lasiseinät tekevät ravintolasta valoisan.

tuljak11

Tuljakin tyylissä on ripaus retroa.

tuljak7

Tuljakin leipä oli maustettu vahvasti kuminalla.

tuljak12

Mustekala, risotto ja pinaatti.

tuljak14

Ratatouille, kesäkurpitsa, tryffelijuusto ja tomaattinektari.

tuljak13

Marmoripihvi, sinappi-pippurikastike, sieni ja peruna.

tuljak15

Tuljakin tiramisu, mustikkaa ja vaniljaa.

tuljak16

Jogurttivaahto, sitruunaa, vadelmaa ja basilikaa.

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Maailman ihanin muotimoguli Alexandre Vassiliev

Alexandre Vassiliev

Parempaa sanaa en keksi kuvaamaan venäläistä Alexandre Vassilievia, joka jo 4-vuotiaana kiinnostui muodin historiasta ja 16-vuotiaana osti ensimmäisen muotiluomuksen kokoelmiinsa. Tänä päivänä Alexandre Vassilievin nimeä kantavan säätiön kokoelmiin kuuluu yli 50 000 esinettä, pukuja, kenkiä, erilaisia asusteita, koruja ja kosmetiikkaa 1700-luvulta tähän päivään ja kokoelma täydentyy jatkuvasti.

Tämä hurmaava persoona, venäläisen tv-kanava Ostankinon tähti ja 40 muotihistoriikin kirjoittaja oli eilen Tallinnassa avaamassa Viron taidemuseo Kumussa Runous ja ahdistus -näyttelyä, joka esittelee Viktoriaanista naiskuvaa ja muotia Alexandre Vassilievin kokoelman valossa.
Värikkääseen silkkitakkiin, tupsuloafereihin ja runsaisiin koruihin pukeutunut Alexandre Vassiliev kertoili kansainväliselle lehdistölle tarinoita näyttelyn historiallisista puvuista, niiden entisöinnistä ja säätiönsä toiminnasta.

Muotitaiteilija ja näyttelyn kuraattori Marion Laev oli valinnut Vassilievin kokoelmista henkilökohtaisesti kaikki näyttelyssä esillä olevat 150 pukua ja 50 asustetta. Näyttelyssä on muun muassa harvinainen kokoelma englantilaisen Charles Frederick Worthin pukuja. Hänen perustamansa muotitalo oli maailmassa ensimmäinen, joka ompeli pukuihin nimilapun kertomaan, kenen suunnittelema puku oli.
Harvoista puvuista tiedetään enää tänä päivänä, kuka niitä on käyttänyt. Viimeistään siinä vaiheessa, kun moni köyhtyvä aatelissuku on joutunut huutokauppamaan muotiluomuksensa, niistä on raksittu omistajan nimilappu pois.

Maailman suurin yksityinen muotikokoelma

Alexandre Vassilievin kokoelmaan kuuluu yli 10 000 historiallista pukua ja kokoelmaa täydennetään koko ajan. Historiallisia pukuja on tänä päivänä vaikea löytää ja niitä on tarjolla oikeastaan vain suurissa kansainvälisissä huutokaupoissa. Vassilievin mukaan pukuja löytyy parhaiten Yhdysvalloista, jossa sota ei ole tuhonnut ihmisten ja sukujen omaisuutta. Euroopassa parhaat paikat hankkia pukuja ovat Englanti ja Ranska. Englannista löytyy nimenomaan pukuja ja Ranskasta puolestaan asusteita, kuten hattuja, kenkiä ja laukkuja.

Historiallisten pukujen lisäksi Alexadre Vassiliev hankkii kokoelmiinsa myös nykypäivän muotia. Tällä hetkellä ostoslistalla ovat 2000-luvun alkuvuosien muotiluomukset. Ne eivät vielä kiinnosta ketään, joten hinnat ovat halpoja.
Alexandre Vassiliev rahoittaa kokoelmansa kalliit hankinnat suositulla tyyliohjelmalla Venäjän televisiossa, pitämällä tyylikoulua varakkaille venäläisnaisille ja vuokraamalla kokoelmansa pukuja näyttelyihin ympäri maailmaa. Kokoelman pukuja on ollut esillä muun muassa Sydneyssä, Hongkongissa, Tokiossa, Istanbulissa ja Moskovassa.

Historiallisten pukujen ja muotiluomusten hintaan vaikuttaa Vassilievin mukaan se, kuka niitä on käyttänyt. Prinsessa Dianan tai Audrey Hepburnin puvuista voi joutua maksamaan jopa 40‒60 000 euroa. Muut puvut ovat edullisempia. Alexandre Vassiliev saa pukuja myös lahjoituksina, sillä moni muotisuunnittelija toivoo pukujensa pääsevän osaksi arvostettua muotikokoelmaa.

Osaavat entisöijät huolehtivat puvuista

Vassilievin muodin oma lempivuosisata on 1600-luvun renessanssi. Valitettavasti siltä ajalta ei ole käytännössä mitään pukuja jäljellä. Vaatteiden elinikä on noin 300 vuotta, sen jälkeen kankaat hapertuvat ja puvut hajoavat käsiin.
Alexandre Vassilievin kokoelman pukujen säilytyksestä, entisöinnistä ja korjauksista huolehtii 12 hengen ammattilaistiimi, jossa jokaisella on oma erityisosaamisensa. Yksi henkilö entisöi hattuja, yksi laukkuja ja yksi jopa vaaleanpunaisia pukuja. Tiimi työskentelee omissa kodeissaan ja tapaa yhteisessä palaverissa kerran kuukaudessa. Siellä jokainen työntekijä esittelee entisöimänsä ja korjaamansa esineet. Vassilievin mukaan työaikoja ei ole, vaan jokaisen esineen kanssa käytetään sen vaatima aika. Joskus se on kaksi viikkoa, joskus kolme vuotta.

Alexandre Vassilievin seuraavan haave on tuoda osa kokoelmastaan esille näyttelyyn Suomeen. Ennen kuin haave toteutuu, kannattaa hyödyntää mahdollisuus tutustua kokoelman pukuihin Viktoriaaniselta ajalta Kumussa lokakuun loppuun saakka.

Kumussa ehtii hyvin piipahtaa päivänkin reissulla Tallinnassa tai työmatkan lomassa. Hyppää taksiin heti satamassa tai nouse raitiovaunuun numero 3 Viru-hotellin edessä Hobujaamalla.

Kiitos kutsusta tähän upeaan tilaisuuteen Tallink Silja, Press & PR d´Oro ja Visit Tallinna!

Vasilliev5

Alexadre Vassilievin kokoelmaa säilytetään Liettuan kansallismuseon tiloissa Vilnassa.

Vasilliev1

Viktoriaanisen ajan puvut olivat yksittäiskappaleita. Siihen aikaan jokainen puku oli uniikki, eikä tuhansien kappaleiden massatuotantoa ollut olemassa.

Vassiliev12

Kaikki Vassilievin kokoelman puvut ovat olleet käytössä, joten niistä löytyy usein hankalia suklaa- tai kahvitahroja. Ne puhdistetaan hellävaraisesti sitruunalla.

Vasilliev2

Kaikkia kokoelman pukuja ei esitellä näyttelyissä. Osa on niin huonossa kunnossa, että ne säilytetään vain muistona ja näytteenä tietystä aikakaudesta.

Vasilliev7
Vasilliev3
Vasilliev8
Vassiliev17
Vassiliev16
Vasilliev11
Vassiliev13
Vassiliev14
Vassiliev15
Vasilliev3
Vasilliev9
Vasilliev10

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kirsikankukkien aikaan

kirsikankukat2

Kirsikankukat, elämä
‒ se on aivan pian ohi.
ja sitä ennen siitä on otettava kaikki irti

Säkeet ovat Mia Kankimäen kirjasta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Ne kuvaavat hyvin keväistä kirsikankukkien aikaa. Se on nopeasti ohi. Yksi tuulenpuuska, eikä kukkia enää ole.

kirsikankukat1
kirsikankukat4
kirsikankukat1

Vihdoinkin eilen löysin Tallinnan japanilaisen puutarhan, jota olen jo kahtena vuonna etsinyt Kadriorgin puiston uumenista. Maisema-arkkitehti Masao Sonen suunnittelema japanilainen puutarha avattiin vuonna 2011.

Tallinnan japanilainen puutarha perustuu ajatukselle elämän kiertokulun filosofiasta sekä luonnon elävyydestä ja muutokseen. Puutarhan kasvit on valittu Viron ilmastoon sopiviksi, niinpä näin keväällä kukkivat kirsikkapuut ja alppiruusut, kesällä iirikset ja syksyllä puutarhasta tulevat esiin punaisen ja oranssin sävyt. Japanilainen puutarha on myös Tallinnan suurin alppiruusutarha.

Kivillä on tärkeä rooli puutarhassa. Niistä on muun muassa rakennettu polkuja, joita pitkin voi vaellella ja nauttia puiston rauhallisesta tunnelmasta. Kauniit kivisillat vievät purojen ja sammaloituneiden kivilohkareiden yli ja lammessa polskivat kalaparvet.
Vuodenaikojen mukaan elävä puutarha on kiinnostava käyntikohde kaikkina vuodenaikoina.

Tässä on tarkka kartta japanilaisen puutarhan sijainnista Kadriorgin puiston koiliskulmassa, ei kovin kaukana Kumun taidemuseosta.

joki
kalalampi
kalat
keltaiset kukat
maisema2
maisema
puro
polku
maisema4
maisema3
silta
silta2
silta3
Kirsikankukat5

 

V niin kuin vegaani

Vegaani5

Joskus sitä tarvitsee kutsun lehdistömatkalle, että saa itsensä liikkeelle ja pois kotitoimistolta. Tällainen päivä oli aurinkoinen keskiviikko, jonka vietin Tallinnassa, mitä parhaimmassa seurassa tutustuen kaupungin uusiin ravintoloihin ja kauppoihin.

Vegaaniravintola V:stä olen kuullut paljon hyvää, mutta en ole koskaan ehtinyt käydä siellä. No keskiviikkona söimme lounasta tässä viehkossa pikkuravintolassa.
Ruoka-allergioista kärsiville henkilöille tai erityisruokavaliota noudattavalle Tallinna ei ole kaikkein helpoin kaupunki syömisen suhteen, sillä täällä ei monessakaan ravintolassa tiedetä laktoosittomasta tai gluteenittomasta ruoasta mitään. Eikä kaupoissakaan ole tarjolla laktoosittomia tuotteita, Valion laktoositonta maitoa lukuun ottamatta. No vegaanien ja kasvisyöjien lisäksi ravintola V sopii hyvin maitotuotteita välttäville henkilöille, sillä maitohan on eläinkunnan tuote, eikä sitä sen takia ole ravintolassa tarjolla.

Maistelimme alkupaloiksi muun muassa punajuuriraviolia cashewpähkinöistä tehdyn juuston kanssa, silken tofu ja ruohosipuli terriiniä marinoidun porkkanan ja peston kanssa sekä testasimme maistelulautasen, jossa oli vegaanijuustoa, kurpitsahummusta, oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Pääruokana oli mm. kikherne-punajuuri -hampurilainen, linssimuhennoksella täytettyä kesäkurpitsaa ja grillattua seitania punaviini-punajuurikastikkeen kanssa. Maukasta ja kevyttä!

Vaikka et olisi vegaani tai kasvissyöjä, niin suosittelen piipahtamaan ravintola V:ssä syömässä.Voit yllättyä, miten maukasta ruokaa voi valmistaa ilman lihaa, kananmunia tai maitotuotteita.

Ravintolan ruokalistaan ja aukioloaikoihin voit tutustua tarkemmin täällä. Ravintola sijaitsee Tallinnassa lähellä Raatihuoneen toria, osoitteessa Rataskaevu 12.

Vegaani1
Vegaani3
Vegaani2
Vegaani6
Vegaani7
Vegaani4
Vegaani8
Vegaani9

 

Chakra tarjoilee intialaisia makuja Tallinnassa

Chakra2

Tallinnan ravintolatarjonta elää ja muuttuu niin paljon koko ajan, että harvasta ravintolasta ehtii muodostua sellaista suosikkia, jonne palaa kerta toisensa jälkeen. Toisaalta tämä johtuu myös siitä, että uusia, kiinnostavia ravintoloita on koko ajan tarjolla testattavaksi.
Intialainen ravintola Chakra on kuitenkin muodostunut sellaiseksi suosikiksi, että siellä on tullut käytyä jo kolme, neljä kertaa. Viimeksi ennen uutta vuotta, kun juhlimme mieheni nelikymppisiä.

Chakrassa yhdistyvät hyvä ruoka, tunnelmallinen sisustus ja kivan rento palvelu. Hinnoiltaan ravintola ei ole edullisin, mutta mielestäni hinta-laatu-suhde on kohdallaan. Ravintolan annokset ovat myös todella reiluja eli nälkä ei varmasti jää kenellekään. Olen käynyt Chakrassa sekä lounaalla että illallisella ja aina ruoka on ollut yhtä hyvää.
Chkara sijaitsee pienellä kujalla (Bremeni käik 1) Vene- ja Uus-katujen välissä, restauroidussa vanhassa kauppiaan talossa. Ravintolan holvikaarikatot on koristeltu intialaisilla kankailla ja sisustuksessa on käytetty vanhoja kalusteita. Kesällä ravintolan sisäpihalla on viihtyisä terassi.

Ravintolassa on todella laaja menu ja joka kerta on valinnan vaikeus, kun pitää päättää, mitä haluaa syödä. Ensimmäisellä kerralla, kun kävimme ravintolassa pari vuotta sitten, päädyimme syömään kahdelle hengelle tarkoitetun Chakra dinnerin, koska halusimme maistella useampaa ruokalajia. Hyvä idea muuten, mutta ruokaa oli niin paljon, että jouduimme pyytämään osan pakattuna mukaan.

Chkarassa on tandooriuunin ansioista laaja valikoima erilaisia intialaisia leipiä, joita on aina pakko maistella, vaikka ne vatsan hyvin täyttävätkin. Nyt olemme oppineet, että kahden ihmisen kannattaa tilata vain yksi alkuruoka pääruokien lisäksi, niin ei iske ihan kamala ähky.
Tällä kertaa söimme alkuruoaksi Paneer tikka -juustoa, valkosipulisia naan-leipiä ja raitaa sekä pääruoaksi Murg Tikka Haradhaniya –kanaa, joka oli paistettu tandooriuunissa ja pyöritelty sen jälkeen jogurtista, mausteista ja tuoreesta korianterista tehdyssä kastikkeessa. Suosittelen!

Chakra1
Chakra3
Chakra5
Chakra4

 

*Kuvat: ravintola Chakra

 

Ilta Rieslingin seurassa

Knyphausen riesling

Mikä voisi olla parempi tapa viettää pimeää lokakuun iltaa kuin maistella laadukkaita saksalaisia riesling-viinejä? Niinpä vastasin myöntävästi kollegan kutsuun ja lähdin kohti ravintola Maikrahvia.
Tallinnan raatihuoneentorin laidalla sijaitseva ravintola oli saanut vieraakseen itse paroni Fredrik zu Knyphausen, jonka suvulla on seitsemän sukupolven mittainen viininvalmistusperinne. Paronin sukutilan historia puolestaan ulottuu vuoteen 1141 saakka. Illan aikana paroni kertoi meille viininviljelystä Saksassa ja jakoi viinitietämystään.

Maistelimme illallismenun kanssa viittä eri Baron Knyphausenin viinitilan riesling-viiniä. Vaikka riesling kuuluu lempiviineihini, minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta maistella erilaisia riesling-viinejä rinnakkain.
Viinien välillä oli uskomattoman paljon eroja. Tuttu petroolin tuoksu löytyi Riesling Trocken Wisselbrunnen GG 2008 -viinistä ja jälkiruoan oheen sopivan makeuden tarjosi Kiedricher Steinmorgen Riesling Spätlese 2013. Riesling taipui menussa myös monen erilaisen ruoan makupariksi. Se sopi sekä graavisiian että rasvaisten makkaroiden oheen.

tiikerirapu

Alkumaljana oli shamppanjamenetelmällä tehtyä pirskahtelevaa rieslingiä ja sen ohessa tiikerirapuja porkkana-inkiväärisoseen ja limevaahdon kera.

siika

Siikatartaria tilliemulsion, siianmädin ja rapean leivän kera sekä Riesling K Kabinett 2013.

makkarat

Keittiömestarin valmistamien grillimakkaroiden, hapankaalin ja sipulihillon kera nautittiin Charta Riesling Kabinett 2013.

possu

Porsaanvatsaa paistinliemessä paahdettujen juuresten kera sekä Riesling Trocken Wisselbrunnen GG 2008.

omenaruusuke

Jälkiruoaksi omenaruusuke hehkuviini-rosmariinikastikkeen ja vaniljajäätelön kera sekä Kiedricher Steinmorgen Riesling Spätlese 2013.

magnumpullo

Tiesitkö, että viini säilyy paremmin magnum-pulloissa kuin tavallisen kokoisissa viinipulloissa? Jos siis haluat säästää riesling-viinisi jälkipolville, muista ostaa se isommissa pulloissa!

menu

Viineihin sopivan menun oli suunnitellut ravintola Maikrahvin keittiömestari Indrek Käen.

ravintolapöytä

Erilaisia teema- tai konsertti-illallisia on Maikrahvissa näin syksyllä muutaman kerran kuukaudessa.

ravintolasali

Joulukuussa Maikrahvin tunnelmallisissa tiloissa järjestetään jouluisia konsertti-illallisia.