Kirjoitin blogissa kolmisen viikkoa sitten, kuinka töiden loppumisen myötä kalenteri tyhjeni kerta heitolla. No ei se kalenteri kovin kauaa ehtinyt tyhjänä olla, ennen kuin hommasin itselleni määräaikaisen viestintäkonsultin paikan puoleksitoista kuukaudeksi. Sen ohessa olen tehnyt hajanaisia töitä sinne sun tänne, joten kalenterissa on itse asiassa ollut ruuhkaa ja blogin päivitystahtikin on siinä sivussa kärsinyt. Kaikenhan pitäisi siis olla hyvin. Enhän ole vielä edes ehtinyt työttömäksi ja pelkoni siitä, ettei mitään töitä löytyisi, tuntuu olevan turha.

Asiassa on kuitenkin yksi mutta. Kun selvisin töiden loppumisen aiheuttamasta järkytyksestä, lupasin itselleni, että nyt hiljennän tahtia ja mietin, mitä oikeasti haluan tehdä loppuelämäni ajan. Lisäksi tajusin, että minulla oli vihdoinkin aikaa tehdä kaikki ne kehitysideat blogin tiimoilta, jotka olivat jääneet päivätyön jalkoihin.
No nämä itselleni lupaamani asiat ovat viime viikkoina jääneet kaiken muun jalkoihin ja lähes unohtuneet. Tuntuu, että suoritan kiirettä, enkä osaa päästää siitä irti.

Kun on yli kymmenen vuotta painanut töitä tukka putkella, niin on yllättävän vaikea päästää siitä irti ja rauhoittua. Nauttia siitä, ettei kalenterissa ole joka päivä jotain sovittua vaan voi kerrankin tehdä mitä mieleen juolahtaa. Ja ennen kaikkea todeta, ettei ole yhtään se huonompi ihminen kuin muutkaan, vaikka ei juokse pää kolmantena jalkana paikasta toiseen.

Pääsiäisen aikana kirkastin ajatuksen uudestaan itselleni: kunhan määräaikainen pestini päättyy, keskityn täysillä miettimään, mitä oikeasti haluan elämälläni tehdä. Hyväksi havaittu tapa on tehdä aiheesta jonkinlainen lista. Siihen voi koota vaikka itselleen tärkeitä asioita työelämässä, taitoja, joita haluaa vielä oppia ja asioita, joista nauttii. Eiköhän niiden perusteella löydy myös unelmatyö!

*Kuva: Dotty edition