Täällä vielä yksi mattimyöhäinen kirjoittelee fiiliksiään PING Helsinki -tapahtumasta. Sisältömarkkinoinnin festareista on jo viikko, mutta tämä Content Guru ei ole saanut aiheesta mitään paperille tai blogiin.

Vuosi sitten oli toisin. Olin ensimmäistä kertaa mukana PING Helsinki -tapahtumassa ja into piukeana tein puheenvuoroista muistiinpanoja, juoksin tapaamisesta toiseen ja työnsin käyntikorttiani jokaiselle vastaantulijalle. Ja heti tapahtumaa seuraavana arkipäivänä minulla oli lista, mitä tekisin seuraavaksi, miten kehittäisin blogiani ja kenelle lähettäisin tarjouksen yhteistyöstä.

Tänä vuonna iski jonkin sortin post-traumaattinen festariväsy tapahtuman jälkeen. Kotimatkakaan ei sujunut ihan suunnitellusti, kun Suomenlahdelle luvatun myrskyn takia laivamatkani peruuntui. No onneksi pienten järjestelyjen jälkeen mahduin astetta isomman aluksen kyyntiin ja ehdin juuri myrskyn alta pois.

Seuraavana päivänä oli vappuaatto, mutta meillä ei ollut nakeista eikä perunasalaatista tietoakaan, kuohuviinistä puhumattakaan. Oli vaan valtava väsymys ja pää täynnä aiheita ja asioita, joista ei oikein ottanut tolkkua. No vappu meni siinä pötkötellessä ja auringonpaisteesta nauttiessa ja sitten olikin jo taas tavallisen arjen vuoro.

Parasta PING Helsingissä ovat ihmiset!

Koko viime viikon pyörittelin päässäni PINGin tapahtumia ja mietin, mikä siellä oli ollut parasta. Hyvät ja inspiroivat puhujat tietenkin. Puhelimessani on pitkä lista niin Ann Handleyn, Ilkka Halavan kuin Emilia Lahdenkin sanomisia, Satu Rämön hinnoitteluvinkkejä unohtamatta.

Viime vuoden into oli kuitenkin vaihtunut väsymykseen ja turhautumiseen. Tuleeko blogistani koskaan mitään, miten saan lukijamäärää kasvatettua, tuleeko minusta maailman luokan tarinakertojaa, onko kirjoituksillani mitään väliä. Ja ihan vaan, että mistä aloittaisin näiden kehityskohteiden perkaamisen ja eteenpäin viemisen. Ja onko tässä some-elämässä, jota kollegani Sanna hyvin kuvaa, mitään järkeä. Äh.

Kiinnostavaa on se, että moni muukin festareille osallistunut sisällöntuottaja on miettinyt ihan näitä samoja juttuja ja kriiseillyt siitä, tuleeko minusta koskaan suurta sometähteä ja onko työlläni merkitystä. Joskus hienojen menestystarinoiden näkeminen aiheuttaa sellaisia tunteita. Joskus tarinat taas kannustavat tavoittelemaan omia unelmia entistä enemmän. Varmaan YouTube-tähti Casey Neistatkin on joskus miettinyt samoja asioita.

Kaikkein parasta PING Helsingissä olivat tänäkin vuonna ihmiset! Tehokas järjestäjäporukka Inna-Pirjetta, Aku, Sanna ja Emmi, ihanat bloggaajakollegat, joista monen kanssa olisi ollut kiva puhua pidempäänkin, uuden kontaktit ja yhteistyökumppanit ja monet vanhat tutut, joiden kanssa pääsi vihdoin päivittämään kuulumiset.

Ja erityiskiitos Rouva Sanalle, kasvotusten saatu kannustuspuheenvuorosi sai minut pitämään kiinni unelmistani ja jatkamaan eteenpäin. Tavoitteenani olkoon seitsemän päivän viikonloppu, joka on Veera Biancalle jo arkea.