Aihearkisto: Tallinna

Lisää liksaa yksinyrittäjille – uutuuskirja antaa vinkkejä sekä noviisille että konkarille

Ei voi muuta sanoa kuin, että olisipa Rosanna Marilan ja Sanna Walleniuksen kirjoittama Lisää liksaa -kirja ollut olemassa jo 2000-luvun alussa, kun aloittelin yrittäjän taipalettani vastaperustetun toiminimen kanssa. Tuohon aikaan ei Laajasalon opistosta vasta valmistuneelle toimittajalle ollut kauheasti vinkkejä yrittäjyydestä tarjolla.

Kirjan luettuani sanoinkin toiselle kirjoittajalle ja toimittajakollegalleni Sanna Walleniukselle, että tässä on kirja, joka valtion pitäisi tarjota jokaiselle uudelle yrittäjälle tai yrittäjyydestä haaveilevalle. Tämä itsensätyöllistäjän tsemppikirja parempiin palkkioihin, kun vastaa moneen yrittäjyydestä haaveilevan mieltä askarruttavaan kysymykseen ja auttaa myös pohtimaan onko itsestä yrittäjäksi. Lisäksi kirjan vinkeistä on hyötyä noviisien lisäksi konkareillekin.

Toiminimi vaihtui nopeasti palkkatyöhön

Ensimmäisen yrittäjätaipaleeni pelastus oli internet, jonne 2000-luvun alkuvuosina tarvittiin sisällöntuottaja, jos toinenkin. Olin suoraan sanottuna vahingossa suorittanut Laajasalon opistossa muiden opintojen ohessa jonkinlaisen sisällöntuottajakurssin ja sen myötä osasin perusteet html-koodauksesta. Tämä osaaminen yhdistettynä sujuvaan kirjoittamiseen työllisti minua muutaman vuoden ajan. Mitään kokemusta itsensä markkinoinnista tai hinnoittelusta minulla ei ollut ja verkostotkin olivat päälle parikymppisenä aika ohuet, joten leipä ei ollut kauhean leveää, vaikka töitä riittikin.

Sisällöntuottajan hommista siirryin muutaman vuoden jälkeen pieneen ammattilehteen, jossa sain tehdä kaikkea mahdollista kuvaamisesta juttujen kirjoittamiseen. Niinpä aikaa ei sitten oikein jäänytkään muiden asiakkaiden hankintaan. Työ oli kivaa ja opettavaista, mutta olin alihinnoitellut itseni, joten työmäärä suhteutettuna saatuun korvaukseen oli kaikkea muuta kuin reilu. Silloin olisi ollut käyttöä Lisää liksaa -kirjan kaltaiselle oppaalle ja sen tarjoamille konkreettisille esimerkeille.

Niinpä kun parin vuoden jälkeen sain tarjouksen kuukausipalkkaisesta toimittajan paikasta toisesta, hiukan isommasta ammattilehtiä kustantavasta firmasta, en kauaa miettinyt. Vaihdoin työpaikkaa heti ja lopetin myös yritykseni saman tien. Ensimmäisellä palkallisella kesälomallani ajattelin, että olin saanut yrittäjyydestä tarpeekseni, enkä enää ikinä vaihtaisi turvallista kuukausipalkkaista työtäni mihinkään oman puljun pyörittämiseen.

Kokemus ja verkostot tuovat lisää liksaa

No myöhemmin työelämä opetti senkin, ettei palkkatyökään aina tarjoa turvaa. Kun yleinen taloustilanne heikkeni ja työnantajan ilmoitusmyynti sakkasi, jouduin minäkin lomautetuksi. Onneksi olin jo heti urani alussa liittynyt Journalistiliiton jäseneksi ja olin oikeutettu ansiosidonnaiseen päivärahaan. Tämä kokemus opetti huolehtimaan omista turvaverkoista.

Lisää liksaa -kirjassa Sanna Wallenius puhuu paljon erilaisten verkostojen merkityksestä yrittäjälle. Olen hänen kanssaan asiasta samaa mieltä, sillä hyvät verkostot kantavat hankalinakin aikoina yrittäjää eteenpäin. Kun kohtelee ihmisiä hyvin ja tekee työnsä kunnolla, sana siitä leviää ja tuo uusia asiakkaita. Se saa myös vanhat asiakkaat palaamaan takaisin.

Näin jälkeenpäin ajateltuna ensimmäisen yrittäjätaipaleeni ongelma olikin juuri se verkostojen ja kontaktien puute. On eri asia yrittää myydä tekemistään ja osaamistaan parikymppisenä aloittelija kuin nelikymppisenä, yli 20 vuotta työkokemusta omaavana ammattilaisena.

Yrittäjänä Virossa

Itselleni yrittäjyys tuli uudestaan ajankohtaiseksi, kun muutimme mieheni kanssa Viroon seitsemän vuotta sitten. Täytimme molemmat neljäkymmentä ja mietimme, että mitä sitä vielä tekisi elämällään. Muutaman mutkan kautta päädyimme muuttamaan Viroon ja se muutti työkuvioni vielä kerran ja teki minusta uudestaan yrittäjän.

Alkuun tein Virossa etätöitä Suomeen, mutta työnantajani konkurssi lopetti hommat lyhyeen. Onneksi yllättävän pian puhelin soi ja sain tarjouksen uudesta työpaikasta. Kyseessä oli niin sanotusti kuukausipalkkainen työ, mutta sen saaminen edellytti oman firman perustamista, jonka kautta kuukausikorvaukseni laskuttaisin.

Mieheni oli jo Suomessa ollut useamman vuoden yrittäjä, eikä se homma edelleenkään aina näyttänyt kovin helpolta. Toisaalta nyt itselleni oli jo kertynyt roppakaupalla työkokemusta ja verkostojakin oli. Tarjottu sopimus oli hyvä ja ajattelin, että sen oheen voisin sitten hankkia muitakin asiakkaita. Näin päädyin perustamaan PR- ja viestintäalan yritykseni Storytold OÜ:n.

Muutaman vuoden kuluttua totesimme mieheni kanssa, että olisi järkevämpää tehdä töitä yhdessä. Nykyään Storytold onkin yhteinen yrityksemme, jonka kautta teemme myös mainosvideoita.

Tasavero kannustaa tekemään töitä

Virossa suhtautuminen yrittäjyyteen on kovin erilaista kuin Suomessa. Täällä se nähdään mahdollisuutena menestyä ja saavuttaa parempi elintaso. Monella pakkatyötä tekevällä virolaisella onkin oma firma, jonka kautta hankitaan lisätuloja.

Virossa on tasavero eli kaikki maksavat palkastaan veroa 20 prosenttia. Tämä on ainakin itselleni yrittäjänä suuri kannustin. Töiden paiskiminen kannattaa, kun verottaja ei heti rankaise menestyksestä korottamalla veroja.

On hyvä kuitenkin muistaa, että Virossa palkkataso on vielä ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Alkuvuonna 2022 keskipalkka oli Virossa 1 693 euroa, eikä suurin osa palkansaajista edes saavuta sellaista palkkaa. Tällä hetkellä minimipalkka on Virossa 654 euroa kuukaudessa. Nettopalkkaa nostaa kuitenkin 500 euron veroton osuus, joka alkaa leikkautua vasta lähes 15 000 euron vuositulojen ylittyessä.

Verotuksellisesti erilainen Viro

Virossa myös arvonlisävero on pienempi kuin Suomessa. Virossa sitä maksetaan 20 prosenttia, kun Suomessa vero on 24 prosenttia. Yrityksellämme on sekä suomalaisia että virolaisia asiakkaita. Silloin kun bisnestä tehdään kahden EU-maan välillä, on kyseessä veroton yhteisömyynti, jossa ALV:a ei tarvitse maksaa.

Verotuksen näkökulmasta Viro on muutenkin monilta osin kovin erilainen kuin Suomi. Maassa ei peritä esimerkiksi kiinteistöveroa, eikä autoveroa. Tämä tekee arjesta ja asumisesta edullisempaa.

Virossa ei tunneta ilmaisia lounaita

Lisää liksaa -kirja listaa ansiokkaasti myös erilaiset vähennykset, joita yrittäjä voi tehdä sekä monenlaiset hankinnat, jotka voi niin sanotusti laittaa firman piikkiin. Näissäkin asioissa on eroja Suomen ja Viron välillä.

Virossa esimerkiksi edustuskulut ovat vain 32 euroa kuukaudessa ja niistä maksetaan verot. Täällä siis harvemmin tarjotaan bisneslounaita yhteistyökumppanille, sen sijaan jokainen maksaa ruokansa itse. Liikelahjoja voi toki ostaa, mutta niiden arvonlisäverot eivät ole vähennyskelpoisia.

Kotona sijaitsevasta työhuoneesta ei täällä voi tehdä vähennyksiä, eikä kotimaan päivärahoja tunneta. Firman piikkiin voimme kuitenkin laitaa kuukausittaiset Netflix- ja Spotify-laskumme, sillä videotuotantoja tekevänä yrityksenä meidän pitää seurata elokuva- ja musiikkigenreä jatkuvasti.

Viihtyisä putiikkihotelli Pärnussa – Frost Boutique Hotel

*Majoitus saatu

Frost Boutique Hotel

Pärnu, tuo Viron virallinen kesäpääkaupunki, on tunnettu mistäpäs muusta kuin pitkästä hiekkarannastaan ja kylpylähotelleistaan. Itsekin olen lähes jokaisella Pärnun reissullani majoittunut johonkin kylpylähotelliin, ja sen myötä jämähtänyt koko vierailuni ajaksi meren rantaa seurailevan rantabulevardin maisemiin.

Jatka lukemaan

Maailman paras kirjakauppa

Maailman paras kirjakauppa

Tänä keväänä maailman suurimmiksi tituleeratut kirjamessut eli The London Book Fair valitsi Tallinnan Viru-keskuksessa sijaitsevan Rahva Raamat -kirjakaupan maailman parhaaksi kirjakaupaksi. Täytyy sanoa, että jo oli aikakin! Olen jo vuosia ihastellut virolaisia kirjakauppoja, joissa on aina ymmärretty viihtyisän tunnelman päälle. Sillä mitä kauemmin asiakas kaupassa viihtyy, sitä enemmän hän todennäköisesti ostaa.

Jatka lukemaan

Yö museossa

Yö museossa

Johannes Aavikin kotimuseo sijaitsee pienessä talossa Kuressaaren keskustassa.

Olin toukokuun alussa työmatkalla Viron suurimmalla saarella, Saarenmaalla. Minut saarelle kutsunut paikallinen museo kysyi toivetta majoituspaikasta – haluaisinko yöpyä hotellissa vai kenties Johannes Aavikin kotimuseossa?

Jatka lukemaan

Etätöihin Tallinnaan

Etätöihin Tallinnaan

Igluparkista avautuu hieno näköala Tallinnanlahdelle.

Etätyöstä on koronapandemian myötä tullut uusi normaali, mutta moni on jo kahden vuoden aikana kyllästynyt kotikonttoriinsa. Mitäpä jos lähtisit etätöihin Tallinnaan? Suomeen verrattuna edullinen hintataso sekä monenlaiset coworking- ja etätyömahdollisuudet tekevät kaupungista kiinnostavan kohteen nykyajan toimistonomadeille. Jatka lukemaan

Tallink City Hotel on nyt kuin uusi!

*Yöpyminen saatu

Tallink City Hotel

Kysyin keväällä Instagramin puolella kiinnostaisiko teitä välillä lukea blogistani myös matkavinkkejä Tallinnaan ja muualle Viroon. Aihe tuntui kiinnostavan, joten jatkossa matkavinkkejä putkahtelee blogiin säännöllisen epäsäännöllisesti.

Tällä kertaa luvassa on hotellivinkki, sillä 10 miljoonan euron arvoisen remontin läpikäynyt Tallink City Hotel, joka sijaitsee aivan Tallinnan keskustassa, on nyt kuin uusi, ja tarjoaa todella viihtyisät puitteet kaupunkilomalle.

Jatka lukemaan

Pärnun museo esittelee: lomamuoti 150 vuotta sitten

lomamuoti

Pärnun museossa on tänä kesänä esillä aivan ihana muotinäyttely. Auringon heijastumia – 150 vuotta lomamuotia esittelee venäläisen muotihistorioitsija ja keräilijä Alexandre Vassilievin kokoelman lomavaatteita 1850-luvulta 2000-luvulle.

Mikä olisikaan parempi paikka historiallisen lomamuodin esittelyyn kuin Viron kesäpääkaupunkina ja kylpyläkaupunkina tunnettu Pärnu!

Jatka lukemaan

I left my heart in Torgo talu

Torgo talu

Niin kauan kuin olemme asuneet Virossa, olemme haaveilleet viihtyisästä vuokramökistä veden rannalla, jonne voisi välillä karata arkea. Juuri sellaisesta kuin Torgo talu, mukava pieni mökki Velise-joen rannalla, vanhan hedelmätarhan ympäröimänä.

Jatka lukemaan

Stayacation Tallinnassa

stayacation

Tänä vuonna pimeä marraskuu vei voimat tehokkaammin kuin koskaan ennen. Liekö syynä ollut korona, jonka toinen aalto lopetti sosiaalisen elämän ja matkustamisen jo toisen kerran tänä vuonna.

Kun koti on myös työpaikka, on sieltä joskus vaan päästävä pois. Niinpä päätimme mieheni kanssa suunnata joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna vuorokauden mittaiselle minilomalle naapurikuntaamme Tallinnaan juhlimaan yhteisen yrityksemme pikkujouluja.

Tällainen ”stayacation” eli kotikaupungissa tai sen lähistöllä vietetty loma nousi jonkinlaiseksi trendiksi jo kymmenen vuotta sitten, mutta korona-aika on nostanut ne uuteen suosioon. Kun ulkomaille ei voi matkustaa, voi kuitenkin leikkiä turistia kotikaupungissaan. Näin mekin päätimme tehdä.

Jatka lukemaan

Fotografiskan sunnuntaibrunssilla Tallinnassa

Fotografiskan

Fotografiskan brunssilla kaikki kolme pääruoka-annosta tarjoiltiin samaan aikaan.

En ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiin minkäänlaisia matkailuvinkkejä Tallinnaan, mutta kun pääsin työn puolesta testaamaan valokuvataiteenmuseo Fotografiskan brunssia tajusin, että sehän on mitä mainion päiväristeilyn kohde Tallinnassa.

Brunssia tarjoillaan museon ylimmän kerroksen ravintolassa sunnuntaisin klo 11.00-16.00. Jos siis lähdet aamulaivalla Helsingistä, olet perillä juuri sopivasti Tallinnassa puolen päivän pintaan. Brunssin jälkeen sinulla on vielä hyvin aikaa nauttia Fotografiskan näyttelytarjonnasta ja tehdä vaikka ostoksia Telliskiven pikkuputiikeissa. Takaisin koti-Suomeen ehdit ajoissa iltalaivalla.

Itse nautin Fotografiskan sunnuntaibrunssista eräänä sateisen ja myrskyisenä tammikuun sunnuntaina. Joulun matkailusesongin jälkeen tammikuinen Telliskivi oli tyhjä, eikä valokuvataiteen museoon ollut jonoa. Olin ravintolassa hiukan klo 11 jälkeen ja lisäkseni siellä ei ollut kuin yksi asiakas. Sain siis lähes kokonaan itselleni ystävällisen henkilökunnan huomion.

Jatka lukemaan