Aihearkisto: Työelämä

Viimeiset pari viikkoa ovat taas olleet aikamoista matalalentoa työn puolesta. Halusin pitää pääsiäisenä muutaman päivän lomaa, joten hommat piti tehdä etukäteen. Lisäksi olin työmatkalla Pärnussa ja tätäkin postausta naputtelen työmatkalla hotellihuoneessa Riikassa. Ensi viikolla on PING Helsinki -tapahtuma eli taas on edessä reissu.

Reissaaminen tuo kivaa vastapainoa arkiselle työlle, mutta sotkee myös aikatauluja ja venyttää työpäiviä. Monesti matkat kuitenkin antavat niin paljon uutta ajateltavaa ja monenlaisia juttuaiheita, että venymisen jaksaa. Mutta liika venyminen ei ole hyväksi. Jos jatkuvasti tekee pitkää päivää, eikä ehdi palautua kunnolla, seuraukset ovat sen mukaiset. Nykyään tuntuu, että joka toisella ihmisellä on taustallaan jonkin sortin loppuun palaminen tai stressiöverit.

Suomalaiset ovat onnellisia ylityöntekijöitä

Sain käyttööni teknologiafirma Epsonin vuoden vaihteessa tehdyn kansainvälisen tutkimuksen, jossa oli haastateltu toimistotyöntekijöitä eri maissa niin Euroopassa kuin Afrikassakin. Tutkimuksessa oli selvitetty monenlaisia asioita toimistotyöläisten työntekoon, työssä viihtymiseen ja toimistoteknologian käyttöön liittyen ja vertailtu eri maista saatuja tuloksia.

Tämän tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat teknologiaorientoituneita ja onnellisia ylityöntekijöitä. Tuo teknologia-asia ei yllättänyt, mutta se, että ihmiset tekevät onnellisena viikkotolkulla ylitöitä on mielestäni hälyttävä tulos.

Ja kuinka paljon niitä ylitöitä tehdään vuositasolla? Tutkimuksen mukaan keskimäärin kahdeksan viikkoa eli kaksi kuukautta! Ei ole ihan terve suuntaus tämä.

Tutkimukseen vastanneista suurin osa eli 70 prosenttia tekee viikossa keskimäärin kuusi tuntia ylitöitä, joista kolmannes on palkatonta. Sehän on melkein yhden työpäivän verran per viikko.
Luulisi tällaisten tulosten huolestuttavan myös työnantajia, vai onko nykyajan trendi polttaa ihmiset loppuun?

Onko liikaa töitä vai liian vähän tekijöitä?

Mistä tällaiset ylityömäärät oikeasti kertovat? Siitä, että niillä ihmisillä, joilla vielä on töitä, niitä on liika vai, että firmat ovat puristaneet henkilöstöresurssit liian pieniksi ja ihmiset hautautuvat työtaakan alle?
Vai siitä, että emme osaa hallita ajankäyttöämme ja suorittaa työtehtäviämme tehokkaasti työpäivän aikana?

Epsonin tutkimuksen mukaan tämä ylityöaika on kuitenkin suorituksen kannalta tehokkainta aikaa, joka käytetään sähköpostien lukemiseen (49 %), tehtyjen tai edessä olevien tehtävien katselmointiin (43 %) ja ammattitietämystä ja taitoja kehittävien materiaalien lukemiseen (49 %).

Tuntuu siltä, että jos ylityöaika on kaikkein tehokkainta aikaa, niin työpäivä kuluu siis kaikkeen toisarvoiseen puuhasteluun ja tehoja löytyy vasta, kun töitä ruvetaan tekemään omalla ajalla. Ei kuulosta kovin järkevältä touhulta.

Vai onko niin, että joku muu hallitsee ajankäyttöämme työpäivän aikana? Pitkät palaverit ja tehottomat kokoukset vievät aikaa ja varsinainen työ jää tekemättä ja pitää hoitaa omalla ajalla.

Mitä on työn ja vapaa-ajan tasapaino?

Moni kokee, että työn ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt uuden teknologian myötä. Työpuhelin kulkee aina mukana ja koko ajan on oltava tavoitettavissa.

Yrittäjänä olen itse vastuussa omasta ajankäytöstäni ja työn ja vapaa-ajan tasapainosta. Aikaisemmin stressasin asiaa usein ja koitin laskea työtuntejani ja verrata sitä vapaa-ajan määrään. Aina tuntui, että toista oli liikaa ja toista liian vähän.
Kunnes muutin ajattelutapaani. En enää koita erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan vaan koita tehdä asioita silloin kun parhaalta tuntuu.

Jos sunnuntai-iltana iskee kirjoitusinspiraatio, voin ryhtyä työntekoon ilman syyllisyyden tunnetta ja aloittaa sitten maanantaiaamun pitkällä kävelylenkillä. Ja jos viikonloppu menee työmatkalla, niin otan sitten itselleni vapaapäivän keskellä viikkoa.
Lisäksi olen oppinut ottamaan taukoja välillä pitkäksi venyviin työpäiviin. Kunnon lounastauko tai happihyppely ja kuppi kahvia tekevät ihmeitä. Tämä on yrittäjän etuoikeus.

Omaa työtäni voin myös tehdä käytännössä missä vaan, missä on nettiyhteys ja virtapistoke läppärilleni. Työni ei ole paikkariippuvaista.
Epsonin tutkimukseen vastanneistakin vain enää 13 prosenttia suoritti työnsä ainoastaan työpaikalla. Myös etätyön ja kotona työskentelyn suosio kasvaa, koska aikaa ei kulu työmatkoihin ja keskittymisrauha työhön on taattu.

Minkälaisilla asioilla sinä huolehdit jaksamisestasi vai oletko onnellinen ylityöntekijä?

*Kuva: Epson

Monet tekevät sitä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Lukevat sähköpostia. Adoben viime vuoden puolella julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaiset viettävät sähköpostin ääressä lähes kaksi tuntia joka päivä ja vuoden aikana sähköpostin seurassa kuluu kaiken kaikkiaan 691 tuntia!

Moni tarkistaa työsähköposteja arkipäivien lisäksi lomalla, sängyssä ja jopa kylpyhuoneessa. Kuulemma joku tekee sitä pöntöllä istuenkin. Minä en. Koitan myös välttää sähköpostin avaamista heti herättyäni. Sitä kun ei koskaan tiedä, mitä postilaatikossa odottaa. Jos siellä on huonoja uutisia, koko päivä saa huonon alun. Kun aamuherääminen hoituu hyvissä fiiliksissä, jaksaa ne huonotkin uutiset ottaa paremmin vastaan.

Sähköpostipaastoa pidän ainakin jonkin verran lomilla ja silloin postissa on viesti asiasta. Adoben tutkimuksen mukaan miltei kaksi kolmasosaa suomalaista on pitänyt oma-aloitteisesti taukoa sähköpostin tarkistamisessa ja jopa 95 prosenttia on siinä onnistunut. Se on hyvä, sillä ainakin omasta mielestäni sähköposti on hyvä renki, mutta huono isäntä eli sille ei pidä antaa liikaa valtaa.

Sähköposti on yhä työpaikkojen suosituin viestintäväline

Suomalaista suurin osa käyttää työsähköpostin tarkistamiseen päivässä alle tunnin (37 prosenttia) tai 1-2 tuntia (31 prosenttia). Itselläni on tällä hetkellä kolme eri sähköpostiosoitetta aktiivisessa käytössä ja niiden kanssa menee helposti pari tuntia päivässä.

Kiinnostavaa Adoben tutkimustuloksissa on se, että uusista teknologioista, kuten chatista, sosiaalisen median eri kanavista ja videoneuvotteluista huolimatta sähköposti on säilyttänyt työpaikoilla ja toimistoissa viestivälineen ykkösaseman.

Uusi teknologia on myös mahdollistanut sen, että työsähköposteja ei tarkisteta ainoastaan töissä vaan suuressa määrin myös työajan ulkopuolella. Tähän olen jo tottunut täällä Virossa, jossa vastaus kysymykseen tai pyydetyt kuvat voivat kilahtaa sähköpostiin sekä myöhään arki-iltana että viikonloppunakin.

Sähköpostipaasto tekee hyvää – Usko pois!

Suomessakin jo 59 prosenttia vastaajista tarkistaa sähköpostin myös lomalla. Toisaalta ymmärrän, että voi olla helpompaa hoitaa kesken loman muutama viiden minuutin homma, kun loman jälkeen vastata kymmeniin tai satoihin viesteihin.
Pahimmillaan minuakin on odottanut kesäloman jälkeen 1 200 lukematon sähköpostia. Toki osa niistä oli hyödyttömiä ja lensi roskiin saman tien, mutta kaikki ne oli tavalla tai toisella käytävä läpi ennen deletoimista.

Sähköpostin tarkistamisesta tulee helposti tapa, johon jää kiinni. Niinpä lyhytkin sähköpostipaasto tekee hyvää. Jos ei ihan kokonaan voi piuhoja irrottaa, niin parempi tapa on laittaa sähköpostiin viesti, että sinut tavoittaa hätätapauksessa tekstiviestillä. Silloin voit tarkistaa sähköpostisi ainoastaan, kun tarve vaatii, eikä sitä tarvitse vahdata koko aikaa.

Suomalaista 62 prosentti on pitänyt päivän tai viikon pituisen tauon työsähköpostin tarkistamisessa ja melkein kaikki kokivat onnistuneensa pitämään tauosta kiinni. Kolmasosa taukoa pitäneistä oli tuntenut olonsa rentoutuneeksi ja neljäsosa vapautuneeksi. Joillekin sähköpostitauko oli myös herättänyt huolestuneisuutta ja epätietoisuuden tunteita. Siinä tapauksessa tauko varmasti tuli tarpeeseen.

Hämmästyttävää oli se, että Adoben tutkimuksen mukaan 33 prosenttia suomalaisista ei tarkista työsähköpostiaan lainkaan työajan ulkopuolella. Se on mielestäni yllättävän suuri luku, mutta toisaalta on hienoa, ettemme kaikki ole sähköpostin orjuuttamia.

Aloitin oman blogini kirjoittamisen vuonna 2013. Kuten niin monella muullakin, blogini syntyi intohimosta ja kiinnostuksesta johonkin aiheeseen. Minulla kiinnostuksen kohde on hyvä työelämä, läppärin takana tehtävä toimistotyö ja kauniit toimistotarvikkeet.

Työelämän lifestyleblogini ei kuulu mihinkään blogiportaaliin, enkä ole ainakaan vielä törmännyt toiseen bloggaajaan, joka kirjoittaisi samasta aihepiiristä. Koska kotini ja päivätyöni ovat Tallinnassa, niin Suomessa järjestettäviin bloggaajatapahtumiin ehdin harvoin osallistua.

Voi sanoa, että teen blogiani aika yksin. Toki minulla on mentoreita, hyviä ystäviä ja kavereita, joilta kysyn neuvoa ja vinkkejä ja jotka pyyteettömästi tekevät blogiani tunnetuksi yhä uusille ihmisille.
Myös viestintäalan yrittäjänä teen paljon töitä yksin. Toki tässäkin työssä on paljon ihania yhteistyökumppaneita, joiden kanssa vaihdan ideoita ja suunnittelen uutta, mutta varsinaista työyhteisöä minulla ei ole ollut muutamaan vuoteen.

Niinpä minulle, nyt jo kolmatta kertaa järjestettävä PING Helsinki oli vastaus unelmiini. Kokonainen päivä, jonka saisin viettää muiden bloggaajien ja sisällöntuottajien kanssa vaihtaen kokemuksia, ajatuksia ja ideoita. Lisäksi saisin kuunnella inspiroivia puheenvuoroja ja osallistua hyödyllisiin workshopeihin.

Pyrin mukaan heti ensimmäisenä vuonna. Vielä silloin ei tärpännyt, mutta se sai minut vain sisuuntumaan. Kehitin blogiani eteenpäin, aktivoiduin muissakin kanavissa ja seuraavana vuonna kirjoitin entistä paremman hakemuksen ja pääsin viime vuonna mukaan!

Päivä Långvikissa viime keväänä oli mahtava, aivan kuten olin arvellutkin! Uusia ja vanhoja bloggaajakollegoita, käytännössä hyödynnettäviä vinkkejä ja ideoita omaan blogiin sekä uusia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa pääsin suunnittelemaan sisältömarkkinointia.
PING Helsingin antamalla energialla jaksoin kaksi seuraavaa päivää juhlia hyvän ystävän nelikymppisiä, vaikka yöunet jäivät vähän lyhyiksi ja viedä taas blogiani eteenpäin.

Kiinnostaako vaikuttajamarkkinointi?

Sisällöntuottajien lisäksi PING Helsinki on mielestäni vaikuttajamarkkinoinnista kiinnostuneille yrityksille mainio paikka löytää uusia yhteistyökumppaneita, sisällöntuottajia ja uusia näkökulmia viestintään ja markkinointiin. Moni yritys haluaa edelleen viestinsä Hesarin etusivulle tai Kymmenen uutisiin, vaikka voisi saada tuotteelleen tai palveluilleen paljon paremman ja suuremman näkyvyyden vaikuttajamarkkinoinnin eli bloggaajien, instaajien, snäppääjien ja tubettajien kautta.

Eikä uudenlaista ja jo tehokkaaksi todettua vaikuttajamarkkinointia kannata pelätä, vaan sitä kannatta tehdä ja ideoida yhteistyössä digitaalisten vaikuttajien kanssa, jotka tuntevat kanavansa ja yleisönsä.

Itsekin olen löytänyt PING Helsingin kautta yhteistyökumppaneita, joiden viestille nimenomaan minun blogini on ollut oikea julkaisukanava ja yhteistyökumppani. Se on myös todistanut minulle, että blogimaailmassa voi pärjätä, vaikka ei kirjoittaisikaan muodista, sisustuksesta tai kauneudesta.

Tämän takia hain ja pääsin PING Helsingin Content Guruksi myös tänä vuonna.
Lippuja Suomen parhaalle business festivaalille voi ostaa täältä.

Nostetaan malja työnilolle!

Turussa julistetaan vuosittain Suomeen joulurauha, mutta tiesitkö, että jo 10 vuoden ajan Tampereen yliopisto on julistanut meille työniloa?

Työnilojulistuksella halutaan saada mahdollisimman monet suomalaiset työpaikat, niin työnantajat kuin työntekijätkin mukaan työhyvinvoinnin kehittämiseen ja lisäämään työniloa työpaikoilla.

Tänä vuonna teemana on yhteisöllisyys

Tänä vuonna työnilojulistuksen teemana on Ytimessä yhteisö. Omia vinkkejään yhteisöllisyyden edistämiseen työpaikoilla voi jakaa koko vuoden ajan #työnilonjulistus-hashtagilla sekä Twitterissä että Facebookissa.

Mitä luulet, pysyisikö työnilo paremmin mielessä koko vuoden ajan, jos työyhteisö kokoontuisi yhdessä aloittamaan uutta työvuotta työnilojulistuksen ääreen? Voisiko tämä olla uusi yhteinen tapa työpaikalla?

Työnilojulistusta voi seurata yhdessä tai yksinään suorana lähetyksenä webinaarin eli internetissä järjestettävän verkkoseminaarin muodossa täällä.

Webinaarin kesto on noin 20 minuuttia ja se alkaa huomenna torstaina 12.1.2017 klo 12.00.

Työnilojulistus julkaistaan myös Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun nettisivulla pdf-tiedostona, jota on helppo jakaa eteenpäin taai jonka voi tulostaa työpaikan seinälle tärkeästä aiheesta muistuttamaan.

Kun perustin blogini lähes kolme vuotta sitten, päätin että sen on oltava kivaa ja haasteellista tekemistä, joka tarjoaa vastapainoa arkiselle työlle. En ajatellut blogia harrastuksena, sillä tiesin sen vaativan paljon työtä ja uuden opettelu, mutta juuri sitä tarvitsin silloin.

Olin myös silloin vaativassa työssä, jota ei voinut tehdä kellokortin kanssa, mutta blogin tekeminen oli niin inspiroivaa ja haastavaa, että aikaa sen tekemiseen löytyi aina.

Tänä syksynä inspiraatio tekemiseen on kuitenkin hävinnyt ja blogin kirjoittaminen on muuttunut to do -listan viimeiseksi tekemättömäksi työksi, jota en saa viivattua yli. Aiheita ja ideoita on yllin kyllin, mutta tekstiä ei synny sitten millään.

Ajattelin jo luovuttaa koko homman ja keskittyä vaan yrityksen pyörittämiseen ja muihin töihin, mutta sitten ajattelin kaikkea blogin eteen tekemääni työtä ja muutin mieleni. En myöskään halunnut hylätä hyviä yhteistyökumppaneitani, joiden kanssa olin tehnyt yhteistyötä jo useamman vuoden ajan.
Tajusin kuitenkin, että tarvitsen hommaan uutta inspiraatiota.

Mitä tehdä, kun inspiraatio on hukassa?

Onnekseni postilaatikkooni tipahtivat tällä viikolla Maaretta Tukiasen ja Krista Keltasen tekemät inspiraatiokortit, jotka ovat kuulemma työkalu arjen elävöittämiseen niin töissä kuin kotonakin.

Kortit lupaavat avata pieniä ja suuria jumeja (minulla on jälkimmäinen) helpolla ja hauskalla tavalla. Lisäksi ne tarjoavat inspiraatiota arkisiin pulmiin ja valintatilanteisiin.

Avasin korttipakan, joka on jaoteltu kuuteen ryhmään inspiraatioprosessin vaiheiden mukaan.
Ensimmäinen vaihe inspiraatioprosessissa on tyhjentäminen ja tajusin alitajuisesti tehneeni sitä konkreettisesti jo eilen. Pesin pyykkiä, silitin, mankeloin ja siivosin työhuonettani.

Ja siinä puuhaillessani tuli mieleeni yhtäkkiä ajatus, että voisinkin kirjoittaa blogiin inspiraatiosta, testata uusia inspiraatiokortteja käytännössä ja katsoa, miten ne auttavat minua.

Erityisesti korttien lauseet ”Karsi kaikki ylimääräinen” ja ”Tee tilaa sille, mikä on tärkeää” kolahtivat. Viime aikoina olen nimittäin pörrännyt siellä sun täällä, miettimättä kunnolla sitä, mikä on tärkeää. Priorisoinnista puhumattakaan.

Samaan aikaan kun oma bloggaamiseni on tökkinyt, olen katsellut iloisena, mutta hiukan kateellisena bloggaaja-kollegoita, jotka vain painavat vauhdilla eteenpäin ja saavat aina vaan hienompia yhteistyökumppanuuksia. Sitten tajusin, että oli turha olla kateellinen, kollegat vaan olivat parempia priorisoimaan.

He olivat päättäneet bloggaamisen olevan ykkösasia, jota eivät päivätyö tai muut kiireet saaneet häiritä. He myös tekivät ympäripyöreää päivää ja kieltäytyivät monista asioista keskittyäkseen blogiin.

Tästä ajatuksesta viisastuneena ole siis tänään illalla kotona viilaamassa postausluonnoksia kuntoon ja ideoimassa uusia postauksia ja yhteistyökumppanuuksia.
Enkä lähde Tallinnan Pimeiden öiden elokuvafestivaalin avajaisgaalaan punaiselle matolle kansainvälisten ohjaaja- ja elokuvatähtien kanssa, vaan keskityn olennaiseen.

Oletko testannut inspiraatiokortteja, onko niistä ollut sinulle apua?

*Kortit saatu blogin kautta

Otsikko on huono mukaelma Julia Robertsin tähdittämästä elokuvasta Eat, Pray and Love. Leffalla ei ole mitään tekemistä viikonlopun ruokakuvaus-workshopin kanssa, mutta toimittajana sitä joskus tuntee tarvetta leikitellä otsikoilla.

Ja otsikko kertoo, mitä tein koko viime viikonlopun Kirkkonummen Humppaliiterissä. Stailasin, valokuvasin, söin herkullisia ruokia, join hyviä viinejä sekä treenasin kuvankäsittelytaitojani. Opin esimerkiksi, että joskus kuva on vaan todella paljon parempi, kun siitä croppaa puolet pois.

Kyseessä oli siis Rock Your Blogin Mari Moilasen järjestämä intensiivinen, viikonlopun mittainen ruokastailauksen ja -kuvauksen workshop. Marin lisäksi meitä opetti palkittu ruoka- ja matkakuvaaja Tim Clinch, jonka kuviin voit tutustua täällä.
Niin ja jos joku ei vielä Maria tunne, niin hän pitää mm. ihanaa Jotain maukasta -ruokablogia ja tekee herkullisia keittokirjoja, joiden kuvat hän tietenkin stailaa ja kuvaa itse.

Vaikka workshopissa keskityttiin nimenomaan harjoittelemaan ruoan stailaamista ja kuvaamista, niin sieltä saaduista opeista on hyötyä ihan kaikessa valokuvaamisessa, varsinkin jos tekee blogia. Stailauksen ja sommittelun säännöt pätevät muihinkin tavaroihin ja Timin ja Marin hyödyllisillä jälkikäsittelyvinkeillä saa kuviinsa ihan uutta eloa.

Ja toki ruokakuvaus-workshopin vinkeistä on hyötyä myös uudessa työssäni, jossa pääsee välillä testailemaan uusia ravintoloita. Annos- ja miljöökuvista saa nyt entistä parempia.

Kyllä, kännykälläkin voi ottaa laadukkaita kuvia

Kameran lisäksi workshopissa kuvattiin myös kännykällä ja perehdyttiin Snapseed-sovellukseen (jos sinulla ei ole sitä vielä puhelimessasi, niin hanki heti!). Tim Clinchin vinkeillä kännykkäkuvien tyyli ja laatu kohosivat huippuunsa, muutamalla näppäimen painalluksella. Saman sovelluksen avulla on myös helppo parantaa Instagram-kuvien laatua ja huomioarvoa.

Napsimme kännyköillä viikonlopun aikana niin hyviä kuvia, että niitä ei moni erottaisi kameralla otetuista, ellei tietäisi totuutta. Toki kuvat käsiteltiin Snapseedillä, mutta niinhän kaikki kuvat käyvät läpi post-production -käsittelyn.

Jos haluat harjoitella nimenomaan ruokakuvausta tai kaipaat hyödyllisiä ja käytännönläheisiä vinkkejä valokuvaukseen ja kuvien jälkikäsittelyyn, niin voin vilpittömästi suositella Marin ja Timin workshopia.
Se sopii mainiosti esimerkiksi bloggaajille tai foodieille, jotka haluavat ottaa entistä parempia kuvia.
Seuraava workshop järjestetään ensi kesänä.

Tässä näytille valikoima viikonlopun parhaita otoksiani!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Yhteistyössä HUB13, sisältää tarjouskoodin

Olenko ainoa, jolla tuntuvat termit ja terminologia menevän sekaisin, kun aiheena on työelämän, työn ja työympäristön muutos. Aihe on kiinnostava ja asian ympärillä tapahtuu paljon, mutta tuntuu, että jokainen toimija keksii aiheesta omat terminsä. Ja suomenkielisten termien lisäksi rinnalla kulkevat tietenkin englanninkieliset termit, joille kaikille ei edes pysty keksimään suomenkielistä vastinetta.

Paljon on puhetta coworkingista, monitilatoimistoista, työn tuunaamisesta, yhteisöllisistä työtiloista, itsensä työllistäjistä, liikkuvasta työstä, etätyöstä, tietotyöstä, jakamistaloudesta, työelämän rakennemuutoksesta, piilotyöpaikoista ja vaikka mistä.

Tällaisen läppärin ääressä istuvan toimistotyöläisen ympärillä tuntuu tällä hetkellä tapahtuvan paljon enemmän kuin tehtaan liukuhihnalla tai kaupan hyllyjen välissä. Mutta ihan oikeasti, mitä tämä kaikki konkreettisesti tarkoittaa, kun työ muuttuu, työn tekeminen muuttuu, työtilat muuttuvat ja tavat tehdä työtä muuttuvat. Mikään kun ei ole nykyään niin pysyvää kuin muutos.

Jotta tässä työn ja työelämän muutoksessa pysyisi yhtään kärryillä, on aiheesta hankittava koko ajan lisää tietoa ja kuunneltava itseään viisaampia. Nyt siihen on loistava mahdollisuus jo toista kertaa järjestettävässä Rework-foorumissa 20. ja 21. syyskuuta.

Tämä työn ja toimiston tulevaisuutta kehittävien ihmisten ja yritysten yhteisö kokoontui viime vuonna päivittämään ajatuksiaan Ylen Isoon pajaan ja tänä vuonna vuorossa ovat Technopoliksen tilat Ruoholahdessa. Tällä kertaa luvassa on entistä kunnianhimoisempi ja kattavampi katsaus työn murrokseen niin johtamisen, tilojen kuin teknologiankin näkökulmasta.

Esillä alan lupaavimmat startup-yritykset

Reworkin aiheita ovat työn muutos, tulevaisuuden HR ja työtilojen murros. Puhujina ovat mm. nykyinen viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja Mikael Jungner, kolme kertaa Suomen parhaaksi työpaikaksi valitun Vincit Oy:n henkilöstöjohtaja Johanna Pystynen, Office Nomadin elämäntapaa noudattava yrittäjä Janne Saarikko ja älytyöterveysyhtiö Heltti Oy:n toimitusjohtaja Timo Lappi.

Tapahtuman ensimmäinen päivä on varattu puheenvuoroille ja toinen päivä käytännöllisille workshopeille.
Lisäksi Reworkin kumpanakin päivänä järjestetään Startup Club, jossa alan lupaavimmat kasvuyritykset esittäytyvät. Tiistaina esillä ovat yritykset hyvinvointiteknologian alueelta ja keskiviikkona esittäytyvät smart office -teeman mukaiset yritykset.

Tällaiset seminaarit ja tapahtumat ovat ainakin omasta mielestäni paras tapa hahmottaa ajassa tapahtuvia muutoksia, heikkoja signaaleja ja ajankohtaisia ilmiöitä. Toki yhden työpäivän raivaaminen tyhjäksi on oma hommansa.
Mutta kun on kuullut mielenkiintoisia puheenvuoroja ja tavannut samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä ja päässyt heidän kanssaan vaihtamaan ajatuksia, niin sitä palaa seuraavana päivänä oman työpöydän ääreen virkistyneenä ja pää täynnä uusia ajatuksia.

Tapaamisiin Reworkissa 20.‒21.9.2016!

Blogini lukijana saat ostaa liput Reworkiin erikoishintaan!
Koodilla ”TOIM16TOSSA” saat 20 % alennuksen lippuhinnoista, jotka ovat yhdelle päivälle 565 e + ALV ja kahdelle päivälle 865 e + ALV

HUOM! Tarjous on voimassa vain 17.8.2016 asti, joten toimi nopeasti!

Tarjous on päättynyt, voit ostaa normaalihintaisen  lippusi täältä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kävin vielä ennen lomalle lähtöä testaamassa omia työelämätaitojani Sitran hauskassa työelämän kuntotestissä. Tulokset olivat mukavaa luettavaa. Testin mukaan olen työelämän Clark Kent (siis Teräsmies, jos joku ei nimeä tunnista). Tässä tapauksessa nimellä viitataan kyllä enemmän sopeutumiskykyyn uusissa tilanteissa kuin supersankarin ominaisuuksiin 🙂

Testin mukaan vahvuuksiani työelämässä ovat verkostoitumistaidot. Olen kiinnostunut muista ihmisistä ja kommunikoin luontevasti myös uudessa porukassa. Lisäksi oma osaamiseni on kunnossa ja huolehdin itseni kehittämisestä ja osaamisen päivittämisestä säännöllisesti.
Sekä verkostoitumistaidot että uudistumiskyky ovat kuulemma vahvuuksia tämän päivän työelämässä, sillä suurin osa työtilaisuuksista liikkuu verkostojen kautta ja tulevaisuudessa työtä tehdään yhä enemmän erilaissa verkostoissa. Myös osaamistarpeet työssä muuttuvat yhä tiuhempaan, joten kyky uudistua ja oppia jatkuvasti uutta, on tärkeää.

Kehityskohteitakin testi löysi minusta. Parannettavaa on luovassa ongelmanratkaisussa, jonka merkitys kasvaa koko ajan digitalisaation ja robotisaation korvatessa rutiininomaisia tehtäviä. Luovuuden merkitys siis kasvaa ammatissa kuin ammatissa. Myös empaattisuutta tarvitsen lisää, sillä tunteilla on työelämässä suurempi merkitys kuin tulee ajatelleeksi. Minun pitää kuunnella enemmän omia tunteitani ja sitä kautta yrittää ymmärtää muita ja heidän tunteitaan ja tapaansa nähdä maailmaa. Tätä asiaa sietää miettiä.

Verkostoitumistaidot ovat suomalaisten heikkous

Työelämän kuntotesti perustuu Sitran teettämään laajaan työelämätutkimukseen, jossa kartoitettiin suomalaisten mietteitä työn tulevaisuudesta. Tutkimuksen mukaan työ löytyy yhä harvemmin työpaikkailmoituksiin vastaamalla, joten verkostot ja oma-aloitteisuus ovat työnhaussa tärkeitä avuja. Vaikka suomalaiset tunnistavat verkostoitumisen merkityksen, niin vain kuusi prosenttia pitää sitä vahvuutenaan.

Oma työurani on esimerkki verkostojen merkityksestä. En ole saanut yhtään työpaikkaa työvoimatoimiston tai työpaikkailmoitusten avulla, vaan kaikkiin työpaikkoihini minua on joko pyydetty tai olen saanut niistä sisäpiirin vinkin. Näin kävi myös uuden elokuussa alkavan työni osalta.

Suomalaisistakin vain 23 prosenttia on päätynyt nykyiseen työhön avointa työpaikkaa hakemalla. Noin 70 prosenttia on löytänyt työtä muita polkuja pitkin, kertoo Sitran Uuden työn valmiudet ja reitit työelämään -tutkimus.
Suomalaiset pitävät työelämän vahvuuksinaan luotettavuutta, hyvää asennetta ja ahkeruutta, ominaisuuksia, jotka painottuvat monissa muissakin tutkimuksissa. Hälyttävää on se, että listan hännillä ovat sellaiset ominaisuudet, kuten luovuus, empaattisuus ja verkostoitumistaidot. Se on hälyttävää sen takia, että tulevaisuuden työelämässä korostuvat nimenomaan sellaiset taidot, joihin koneet ja robotit eivät kykene. Näitä taitoja ovat nimenomaan luovuus, empaattisuus ja verkostoituminen.

Muuttuva työelämä

Digitalisaatio, globalisaatio ja robotisaatio muokkaavat tällä hetkellä työtä ja työmarkkinoita hurjaa vauhtia. Perinteisiä tehtäviä häviää ja uusia ammatteja syntyy samaan aikaan. Myös työn tekemisen tavat muuttuvat, kun työ ei enää ole paikkaan tai aikaan sidottua.
Työn tulevaisuus mietityttää suomalaisia ja aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, sillä 70 prosenttia Sitran tutkimukseen vastanneista uskoo työttömyyden lisääntyvän Suomessa, mutta lähes yhtä moni ajattelee, että oma työtehtävä säilyy murroksesta huolimatta.

Mikä on oma työelämäkuntosi, oletko penkkiurheilija vai sprintteri? Sitran työelämän kuntotesti auttaa pohtimaan omaa motivaatiota sekä vahvuuksia ja heikkouksia työelämässä.

Tee työelämän kuntotesti täällä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Olen kuullut oikeastaan vain kauhutarinoita nykyisistä avokonttoreista. Kaikki tutut, jotka sellaisessa istuvat kertovat, ettei työnteosta tule mitään. Mihinkään ei pysty keskittymään, kun ympärillä pauhaa hallitsematon äänimatto. Onnekkaimmat voivat tehdä etätöitä, mutta moni yrittää selviytyä kuulokkeiden avulla tai tulemalla suosiolla aikaisin aamulla tekemään keskittymistä vaativat työt. Toinen mahdollisuus on jäädä ylitöihin iltaisin. Ei kuulosta työhyvinvointia tai tuottavuutta lisäävältä vaihtoehdolta.

Itse en ole avokonttorissa koskaan joutunut työskentelemään, joten omakohtaista kokemusta asiasta ei ole. Luulen kyllä, että kuulosuojaimet olisivat sellaisessa toimistossa ensimmäinen hankintani.

Tutkimuslaitos Oxford Economics ja kuulokevalmistaja Plantronics julkaisivat juuri maailmanlaajuisen tutkimuksen avokonttoriympäristön vaikutuksesta työhön. Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa sitä, mitä työntekijät kaipaavat työympäristöltä ja mitä toimenpiteitä työnantajan pitäisi tehdä työn mielekkyyden ja tehokkuuden lisäämiseksi.

Tutkimuksen mukaan työntekijät haluavat tehdä työnsä hyvin. Näin ollen mahdollisuus keskittyä töihin ilman keskeytyksiä, oli työntekijöille tärkeämpi asia, kuin esimerkiksi erilaiset luontaisedut, kuten ilmainen ruoka. Avokonttori ei aina tarjoa tätä mahdollisuutta.

Myös teknologia aiheuttaa ongelmia tuottavuudelle, sillä työntekijöiden odotetaan olevan tavoitettavissa koko ajan, mutta siinä auttavan teknologian hyödyntäminen on vielä yrityksissä kesken. Niinpä 40 prosenttia työntekijöistä sanoo, etteivät heidän kotona käyttämänsä laitteet toimi saumattomasti töissä tarvittavien välineiden kanssa. Jatkuva tavoitettavuus voi myös altistaa työntekijän burnoutille, sillä se ruokkiin pakonomaista käytöstä. Useampi kuin joka kolmas työntekijä sanookin käyttävänsä viestintälaitteita ensisijaisesti tottumuksesta ja sosiaalisen paineen takia.

Hälyttävää on se, että monella työpaikalla esimiehet eivät havaitse ongelmia, sillä kaksi kolmasosaa johtajista on sitä mieltä, että työntekijöillä on tarvittavat välineet avokonttorin häiriötekijöiden eliminoimiseksi. Työntekijöistä vain alle puolet on samaa mieltä.

Näillä vinkeillä parannat avokonttorin tuottavuutta

Tutkimusta Oxford Economicsilla johtanut Edward Cone on sitä mieltä, että yrityksillä on kyllä keinot tuottavuusongelmien ratkaisemiseksi, mutta niiden pitää ensin tunnustaa ongelmien olemassaolo.
Tutkimusraportti antaa työnantajalle selkeät suositukset siitä, miten melua ja muita häiriötekijöitä voidaan avokonttorissa vähentää ja työn tuottavuutta puolestaan parantaa:

• Keskustele työntekijöiden kanssa ja ota selvää, mitkä asiat työpaikalla ovat toimitilojen, etätyön ja teknologian osalta kunnossa ja mitkä eivät.
• Varmista, että työntekijöiden käytössä on toimivat teknologiset välineet, jotka mahdollistavat työskentelyn missä tahansa.
• Takaa työntekijöille mahdollisuus häiriöttömiin työjaksoihin ja hiljaisiin työtiloihin sekä tarvittavat välineet keskittymistä vaativiin tehtäviin.
• Kannusta kaikkia työntekijöitä erottamaan arki ja vapaa-aika selkeästi toisistaan ja olemaan esimerkiksi lukematta sähköpostia työajan jälkeen.

Täältä voit ladata käyttöösi koko When the walls come down –raportin käyttöösi.

*Kuva EFG Toimistokalusteet

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Karisma koostuu kahdeksasta ominaisuudesta ja niiden 30 erilaisesta piirteestä.

Oletko koskaan miettinyt, minkälainen on karismaattinen ihminen? Se tietty tyyppi, joka kävellessään huoneeseen, saa kaikkien huomion ja joka kiinnostaa kaikkia. Huomiota voi toki saada ulkonäönkin avulla, mutta karisma ei ole ulkonäöstä kiinni.
Toukokuussa suomalaiset valitsivat Suomen karismaattisimmaksi henkilöksi tasavallan presidentti Sauli Niinistön. Aira Samulin on puolestaan Suomen karismaattisin nainen. Niinistön valinnasta olen samaa mieltä. Hän on tyyppi, jonka sanomisia keskittyy aina kuuntelemaan. Samulinia kuvailisin itse enemmän elämäniloiseksi henkilöksi, mutta ehkä siihen liittyy myös pikkuisen karismaakin. Suomalaisten mielestä karisma rakentuu ennen kaikkea aitoudesta, itsetunnosta ja tunneälystä. Sauli Niinistön kohdalla korostuivat kuitenkin olemus, aitous ja rohkeus.

Mitä karisma sitten on? Itse ajattelin aikaisemmin, että jotkut ihmiset ovat luonnostaan karismaattisempia kuin toiset. Kunnes opin, että karisma on joukko ominaisuuksia, joita voi harjoitella ja kehittää, kuten muitakin taitoja.

Karisma muodostuu kahdeksasta osa-alueesta, jotka ovat läsnäolo, innoitus, viestintä, olemus, itsetunto, tunneäly, rohkeus ja aitous. Kun nämä asiat ovat kunnossa ja tasapainossa, ihmisellä on karismaa eli vakuuttavuutta, uskottavuutta ja niiden tuomaa vaikutusvaltaa. Lopulta aika looginen juttu. Kun ihmisen itsetunto, olemus ja tunneäly ovat kunnossa ja hän osaa innostaa muita, viestiä asioita ja olla aito, niin kyllä sellaista tyyppiä mielellään kuuntele.
Karismaa ei saa kuitenkaan sotkea pinnalliseen esiintymistaitoon. Karismaattinen ihminen kun on karismaattinen, ilman esiintymistaitoakin. Myöskään ylimielinen tai narsistinen ihminen ei ole karismaattinen.

Mihin karismaa sitten tarvitaan, miksi sitä kannattaa kehittää? Karismamentori Toni Hinkan mukaan karismaa tarvitsevat kaikki, joilla on tarve vaikuttaa toisiin ihmisiin, kuten vaikkapa johtajat, myyjät, työnhakijat, poliitikot, kouluttajat, esiintyjät, lääkärit ja asiakaspalveluhenkilöt.
Entäpä miten karismaa voi sitten harjoitella? Ensin kannattaa itsearvioinnin perustella kartoittaa omat vahvuudet ja kehittämiskohteet. Tämän jälkeen aihe kerrallaan vahvistetaan heikkouksia ja korostetaan vahvuuksia.

Mitä karismaprofiili kertoi minusta?

Sain tehdä CxO Professional Oy:n kehittämän verkkopohjaisen karismaprofiilin, jossa ensin itse arvioin karismaan liittyvien ominaisuuksien merkitystä itselleni ja niiden vahvuutta itsessäni. Sen jälkeen tuloksiani verrattiin muihin profiilin tehneisiin, jolloin vahvuuteni ja heikkouteni muihin nähden nousivat esiin.

En ole aikaisemmin miettinyt karismaa tai sitä olenko karismaattinen. Profiilissa nousivat kuitenkin esiin asiat, jotka olen tavalla tai toisella tiedostanut itsessäni. Omaan hyvän itsetunnon ja itseluottamuksen, jotka varmasti kumpuavat lapsuudesta ja kotioloista, joissa aina kannustettiin eteenpäin.
Toisaalta heikkouteni on jonkinlainen rohkeuden puute. Eikä minulla ole elämässäni suurta missiota, jota kohti pyrkiä. Nämä asiat olen tiedostanut jo hyvän aikaa.
Mission puute heijastuu helposti innoituksen heikkoutena. Kun suurta elämäntarkoitusta ei ole, ei ole myöskään intoa eikä rohkeutta pyrkiä sitä kohti.

Toni Hinkan mukaan minun kannattaisi nimenomaan ryhtyä miettimään ja etsimään omaa missiotani, sillä sen löytyminen toisi elämääni lisää rohkeutta ja innostusta ja vahvistaisi samalla myös karismaani. Mutta mistä löytäisin mission?

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna