Aihearkisto: Työelämä

Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä työelämässä? Arvostatko mukavaa työyhteisöä enemmän kuin palkkaa ja titteliä vai onko ergonominen työympäristö ja joustava tapa tehdä töitä tärkeämpää? Itselläni merkitsevät eniten työyhteisö, työn joustavuus ja ergonomia. Istumatyöntekijänä arvostaa erityisesti sitä, että joku huolehtii päivittäisestä hyvinvoinnistani ergonomisilla kalusteilla.

Toimistokalustefirma Kinnarps tutki, miten eri-ikäiset ja eri sukupolvia edustavat ihmiset suhtautuvat työympäristöönsä. Ergonomian merkitys korostui kaikissa ikäluokissa, sillä tutkimukseen vastaajista 58 prosenttia on kokenut kipuja ja nivelvaivoja, jotka voidaan yhdistää heidän tämän hetkiseen tai aikaisempaan työympäristöönsä.
Se mikä oli yllättävävää oli, että milleniaalit eli vuosina 1980‒2000 syntyneet arvostavat ergonomiaa enemmän kuin palkkaa. Milleniaaleista ergonomisen kalustuksen valitsi tärkeimmäksi asiaksi 76 prosenttia ja hyvän palkan 75 prosenttia. Milleniaalit ovat tutkimuksen mukaan myös avoimempia uuden tyyppisille toimistoratkaisuille kuin muut ikäluokat ja he ovat lisäksi avoimempia pukeutumiskoodien suhteen.

Me X-sukupolven edustajat (syntyneet vuosina 1965‒1979) puolestaan olemme innokkaimpia seisten työskentelijöitä. Suurten ikäluokkien edustajat (vuosina 1946‒1964) puolestaan arvostavat perinteisempiä asioita, kuten omaa työhuonetta ja rauhaa ja hiljaisuutta toimistolla.

Työantajien haaste onkin tänä päivänä vastata eri ikäluokkien tarpeisiin työpaikalla. Miten luoda sellaisia toimitiloja, joissa kaikki viihtyvät ja jokainen löytää itselleen sopivan tavan tehdä työtä? Jatkossa työtilojen täytyy joustaa entistä enemmän erilaisten työtehtävien ja työntekijöiden tarpeiden mukaan. Kyky tarjota joustavia työtiloja ja erilaisia tapoja tehdä työtä voi tulevaisuudessa nousta yhdeksi yrityksen menestystekijäksi.

Kinnarpsin työelämätutkimuksen tuloksia hyvinvoinnista ja ergonomiasta:

79 prosentille vastaajista ergonomiset kalusteet ovat yhtä tärkeitä toimistotyöntekijän hyvinvoinnin kannalta kuin palkkaus

Enemmistö vastaajista eli 58 prosenttia on kokenut kipuja ja särkyjä sekä nivelvaivoja, jotka voidaan yhdistää työympäristöön.

Kun ruotsalaiset pakotetaan valitsemaan toimisto joka on joko designiltaan hyvän näköinen tai ergonominen, 84 prosenttia heistä valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon.

Vastaajista 78 prosenttia tuntee tärkeäksi mahdollisuuden työskennellä hiljaisuudessa ja rauhassa tai hiljaisissa huoneissa.

Tutkimukseen vastanneista 65 prosenttia vaihtelee työasentojaan, 49 prosenttia työskentelee seisten ja 43 prosenttia kertoo tekevänsä kävelylenkkejä ulkona, jotta voisivat ehkäistä työperäisiä vaivoja ja särkyjä.

Lue lisää tutkimuksesta täältä

*Kuva: Kinnarps

Tallenna

Tänään avasi ovensa Helsingin paraatipaikalla, Akateemisen kirjakaupan kolmannessa kerroksessa uudenlainen työtila ja kohtaamispaikka UMA. Technopoliksen uusi toimisto- ja työtilakonsepti lupaa ihmisille ja ideoille tilaa kohdata ja tarjoaa työtiloja noin 100 hengelle uniikissa, Alvar Aallon suunnittelemassa ympäristössä.

UMAn tiloissa on tarjolla kaksi noin 8 hengen kokoustilaa videoyhteydellä varustettuna, joita kuka tahansa voi vuokrata. Käytössä on myös innovaatiohuone, joka muuttuu tarpeen mukaan inspiroivaksi kokoustilaksi tai rauhalliseksi hyvinvointikeitaaksi. Lisäksi on kaksi työhuonetta, joita voi vuokrata käyttöönsä vaikka tunniksi tai päiväksi. Kokoustarjoilut UMAn tiloihin toimittaa alakerran Cafe Aalto.

UMAn tiloihin voi ostaa pelkän sisäänpääsyoikeuden, joka oikeuttaa työskentelemään avoimessa kahvilatilassa tai varata käyttönsä oman rauhallisen työpisteen. Samalla kuukausimaksulla pääsee työskentelemään mihin tahansa UMA-verkoston työtilaan, joita on 10 eri puolilla Suomea, yksi Norjassa, yksi Venäjällä, yksi Virossa ja yksi Liettuassa.
UMAn kalustamisesta vastaa Martela ja tietoliikenne- ja teknologiaratkaisut toimittaa Elisa. Lisäksi tiloissa toimii älytyöterveysyhtiöksi itseään tituleeraava Heltti Oy. Asioiden sujuvuudesta ja asiakkaiden viihtyvyydestä vastaa UMAn oma emäntä, joka on arkisin paikalla klo 9-18.

Kannattaa käydä tutustumassa UMAn tiloihin, tiedä vaikka jäisit vakituiseksi!

*Kuvat Technopolis

Aikanaan taidehistorian luennolla törmäsin ensimmäisen kerran termiin mesenaatti. Luin kiinnostuneena renessanssiruhtinaista, jotka 1400-luvun Italiassa tukivat taiteilijoita ja mahdollistivat näiden työskentelyn. Minusta oli hienoa, että varakkaat suvut, kuten Medicit käyttivät mittavaa omaisuuttaan yleishyödylliseen tarkoitukseen ja mahdollistivat meidän kaikkien tuntemien taideaarteiden synnyn. Mesenaattikulttuuri on säilynyt meidän päiviimme asti ja nykyään yksityisten hyväntekijöiden rinnalla toimivat myös säätiöt ja valtio.

Taloudellisesti vaikeina aikoina valtion rahat ovat tiukassa, niinpä Ateneumin, Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon varainkeruusta vastaava Kansallisgalleria haluaa taiteen mesenaateiksi myös sinut ja minut. Huhtikuun puolessa välissä alkavan varainhankintakampanjan tavoitteena on kerätä yksityiseltä sektorilta 8 miljoonaa euroa. Noin miljoona euroa arvioidaan saatavan pk-yrityksiltä ja kansalaisilta eli meiltä.

Valtio on lisäksi luvannut antaa 2,5 euroa jokaista Kansallisgallerian itse keräämää euroa kohden. Eli jos lahjoitan Kansallisgallerialle 10 euroa, valtio lahjoittaa 25 euroa lisää. Kuulostaa hyvältä diililtä.
Kerätyllä rahalla mahdollistetaan esimerkiksi museoiden tärkeät teosostot eli se, että myyntiin tuleva taidehistoriallisesti merkittävä tai suomalaisten rakastama teos saadaan pidettyä Suomessa. Lisäksi rahaa käytetään museoiden toiminnan kehittämiseen.

Tällä varainhankintakampanjan videolla ihana Martti Suosalo kertoo, miten taidetta on Suomessa tuettua aina, vaikeinakin aikoina.

Lähipäivinä museoihin ilmestyvät lahjoituslippaat. Lahjoituksia voi tehdä myös lipunoston yhteydessä sekä Kansallisgallerian nettisivujen kautta.
Mikä hieno mahdollisuus meille kaikille ryhtyä mesenaateiksi.

Kotitoimistoni hiilijalanjälki on todennäköisesti melko pieni. Yksi tulostin, jonka käyttöä koitan välttää mahdollisimman paljon ja paperinkeräyspisteenä toimiva paperikassi, jonka tyhjennän säännöllisesti. Valot palavat työhuoneessa silloin kun on pimeää ja minä teen töitä siellä. No pakko myöntää, että tulostimen tyhjiä mustepatruunoita en kierrätä, enkä tiedä onko se edes mahdollista. Täytyypä selvittää.

Isommassa firmassa ja suuremmassa toimistossa homma on haasteellisempaa. Kenellä on kierrätysvastuu? Kuka napsauttaa turhat virransyöjät off-asentoon? Lisäksi moni miettii, miten tulostamista voisi vähentää ja voisiko vain yhden kerran luetut paperit jotenkin hyötykäyttää.

Pelkästään valoja sammuttamalla, sulkemalla käyttämättömät sähkölaitteet ja tarkistamalla toimiston lämpötila, voidaan energiankulutusta helposti pienentää jopa 15 prosenttia. Ne ovat pieniä tekoja, mutta kun jokainen sitoutuu niihin, vaikutus on suuri.

Helpoin ekoteko tämän päivän toimistossa on paperinkulutuksen vähentäminen, joka tarkoittaa yleensä tulostamisen vähentämistä tai tehostamista. Toimistojätteestä kun valtaosa on paperia ja reilusti yli puolet siitä päätyy roskiin jo saman päivän aikana. Pienempi paperimäärä vähentää ympäristökuormaa ja näkyy paitsi pienempinä jätemaksuina myös maltillisempina hankintakuluina yrityksessä.
Jos paperin määrää on vaikea vähentää, kannattaa ainakin huolehtia siitä, että paperi menee oikeaan roska-astiaan ja sen myötä siitä tehdään uusiopaperia. Tarpeetonta printtiä ei siis kannata työntää lähimpään roskikseen vaan sinne paperinkeräyslaatikkoon.

Tässä muutama vinkki parempaan ekotehokkuuteen!
– Printtaa vain pakon edessä.
– Sammuta yöksi kaikki tarpeettomat laitteet ja valot.
– Älä jätä lajittelua muille, vaan ota vastuu omista jätteistäsi.
– Älä tuhlaa! Turhien toimistotarvikkeiden tilaamisen sijaan mieti, mitä oikeasti työssäsi tarvitset.

Tänään vietetään Kansallista etätyöpäivää Suomessa jo viidettä kertaa. Itse olen tänään poissa konttorilta sekä kotitoimistolta ja vietän etäpäivää Satakunnan Säkylässä, sokerijuurikaspellolla ja sokeritehtaalla. Mukavaa vaihtelua koneen ääressä istumiseen.

Vielä tänäkään päivänä etätyö ei valitettavasti ole mahdollista kaikilla työpaikoilla. Ei vaikka se tutkimusten mukaan lisää työviihtyvyyttä ja työntekijöiden tuottavuutta. Etätyöhön liittyy edelleen turhia epäluuloja, jotka olisivat helposti ratkaistavissa uuden teknologian ja yhdessä sovittujen toimintatapojen avulla.

Ohessa on seitsemän myyttiä etätyöstä, totta vai tarua?

1) Poissa silmistä, poissa mielestä
Uusi ja toimiva viestintäteknologia voi mahdollistaa jopa tiiviimmän vuorovaikutuksen kuin mihin perinteisessä toimistoympäristössä tai liikkuvassa työssä on ollut mahdollisuuksia. Virtuaalinen työympäristö voi olla inspiroiva ja läsnäoloa sekä yhteistä oppimista tukeva. Koko tiimi voi olla esimerkiksi läsnä virtuaalisessa tiimitilassa, jossa päivän mittaan vaihdetaan niin epäviralliset kuulumiset kuin tuetaan työhön liittyvissä kysymyksissäkin.

Etätyössä yhdistyvät parhaimmillaan sopiva määrä työrauhaa kotona ja läsnäoloa työyhteisössä. Etätyöntekijät ovat usein vahvasti mukana työn ja työprosessien kehittämisessä. Kehittämiseen osallistutaan aktiivisesti, vastineeksi saadaan vapauksia tehdä työtä joustavasti ajasta ja paikasta riippumatta.

2) Työ läikkyy vapaalle ja työuupumus uhkaa
Etätyötä koskevan tutkimuksen mukaan kautta Euroopan kotona työskenteleviä palkansaajia vaivaavat muita työntekijöitä useammin aikapaineet ja työstressi. Aiheuttajina ovat tyypillisesti kiire, ylityöt ja tulospaineet. Nämä samat paineet ovat tunnistettavissa myös niillä työntekijöillä, jotka eivät varsinaista etätyötä tee. Heidänkin on mahdollista viedä työpäivän päätteeksi työt kotiin ja teknologian avustuksella tehdä töitä kotoa käsin. Työnantajan tiloissa tehtävä työ ei siis suojaa työntekijää.

Kyky johtaa itseä ja vetää rajoja on tärkeä taito kaikissa töissä! Etätyö voi myös helpottaa elämän hallintaa. Tärkeintä kuitenkin on, että työaikoihin ja työskentelytapoihin liittyvistä asioista voi avoimesti keskustella työpaikalla ja esimiehen kanssa. Kun kaikki noudattavat yhdessä sovittuja sääntöjä, on luottamus helpompi rakentaa.

3) Pomo pihalla
Etätyöntekijät raportoivat usein olevansa tyytyväisiä esimiehiltään saamansa tukeen. Luottamus on etätyön perusta. Tiukka työprosessin valvonta ei toimi, vaan työnjohdon on kiinnitettävä huomionsa työn tulosten arviointiin. Yhteydenpitokäytännöt esimiehen ja alaisen välillä on syytä sopia ja arvioida niiden riittävyyttä ja toimivuutta. Virtuaalisen ja kasvokkain tapahtuvan yhteydenpidon yhdistelmä voidaan suunnitella yksilöllisesti.

4) Illalla työskentely vaarantaa yöunen
Kuormittumisen kokeminen on hyvin yksilöllistä, oleellista on palautuminen. Työskentely illalla ei haittaa yöunta, mikäli tehtävä on mieluisa tai työtehtävän loppuunsaattaminen koetaan tärkeäksi ja kuormitusta helpottavaksi. Uutta tai haastavaa tehtävää ei yleensä kannata aloittaa lähellä nukkumaanmenoaikaa.

5) Vaivat vaanivat
Ergonomialtaan parhaatkaan kalusteet ja välineet eivät turvaa terveyttä. Riittävä liikkuminen, työasennon vaihtelu ja työn tauottaminen työpäivän aikana ovat edellytyksiä hyvinvoinnille. Tähän etätyö antaa erinomaisen mahdollisuuden. Tärkeintä on huomata, että työtä ei kotona tarvitse tehdä samalla tavalla kuin työpaikalla, vaan voi vapauttaa itsensä kokeilemaan erilaisia työskentelytapoja. Puheluita voi puhua seisten ja kävellen, materiaalia lukea sohvalla tai keinutuolissa ja tekstit kirjoittaa pöydän ääressä tuolilla tai jumppapallolla istuen. Etätyösopimuksessa voidaan tarvittaessa määritellä työympäristön ergonomiaan liittyvät edellytykset.

6) Etätyöläinen lintsaa.
Etätyöntekijät ovat pääasiassa korkeasti koulutettuja ja ylempiä toimihenkilöitä ja toimivat johtajina, ylimpinä virkamiehinä, erityisasiantuntijoina tai asiantuntijoina. Tulosvaatimukset mahdollistavat harvoin tehottomia työpäiviä. Teknologisilla ratkaisuilla voi myös lisätä mahdollisuuksia raportoida työtään. Etätyöläiselle itsellekin on tärkeää saada oma työ näkyväksi. Etätyösopimus sääntöineen sekä työn tulosten seuranta ja aktiivinen raportointi ovat tärkeässä roolissa etätyön johtamisen kannalta.

7) Etätyö aiheuttaa kateutta.
Etätyösopimus, säännöt ja yhteisesti sovitut toimintatavat auttavat tähänkin mahdolliseen ongelmaan. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat kaiken perusta. Työpaikalla voidaan määritellä keskeiset ehdot ja työtehtävät, joissa etätyö on mahdollista. Oleellista on taata työn sujuvuus ja tuloksellisuus sekä henkilöstön hyvinvointi. Toimenkuva voi sallia työn tekemisen kokonaan tai osittain paikasta riippumattomasti.

Lähde: Työturvallisuuskeskus TTK

Työn tekeminen tulee muuttumaan lähivuosina enemmän kuin uskallamme arvatakaan. Luova yrittäjyys, freelancer-työ ja verkostoitunut työtapa yleistyvät. Niiden myötä syntyy tarve aivan uudenlaisille työ- ja toimitiloille.
Pari viikkoa sitten Sponda ilmoitti vastaavansa tähän kysyntään uudenlaisilla cowork-toimitiloilla, joissa pienet yritykset ja itsenäiset yrittäjät pääsevät osallisiksi joustavista palveluista ja yhteisöllisyydestä. Uusi konsepti on nimeltään Mothership of Work ja se avautuu ensi helmikuussa Helsingin Pienelle Roobertinkadulle.

Euroopassa uusia cowork-tiloja eli yhteisiä toimitiloja avataan suuriin kaupunkeihin jatkuvasti. Esimerkiksi Barcelonan kaupunkialueelle on jo 280 cowork-tilaa, joissa työskentelee yli 12 000 ihmistä. Yhdysvaltoihin perustettiin jo viisi vuotta sitten cowork-tilojen ketju WeWork.

Spondan uuteen coworking-tilaan mahtuu 300 luovan alan tekijää. Sen jäsenet saavat käyttöönsä kaikki toimitilan palvelut, kuten ravintolan, saunan, yhteiskeittiön, lounge-tilan ja kirjaston. Erikokoisia tiloja on tarjolla vaihtelevaan käyttöön ja yritys tai freelancer voi joustavasti lisätä tai vähentää tilojaan projektien mukaan. Tiloissa on otettu huomioon myös projektiluonteisen ja keskittymistä vaativan työn edellytykset.

Tutustu MOWiin ja hae jäsenyyttä verkossa.

*Kuva: EFG Toimistokalusteet Oy

Tallenna

Etätyön yleistyessä yhä useampi meistä tekee töitä kotoa käsin. Mutta kuka huolehtii työntekijän ergonomiasta ja työpisteen toimivuudesta kotioloissa? Ja ennen kaikkea kuka maksaa kotona työskentelyn kustannukset?

Joustaviin toimitiloihin erikoistuneen Reguksen tekemän kansainvälisen tutkimuksen mukaan yhä useampi työntekijä tekee etätöitä, mutta vain noin puolilla tutkimukseen vastaajista on kotonaan toimiva ja hyvin varusteltu työtila. Usein työntekijät joutuvat myös itse maksamaan kotityöpisteestä aiheutuvat kustannukset.

Kyselyn mukaan maailmanlaajuisesti 61 prosentilla vastaajista on kotonaan työpiste, mutta vain noin puolen (51 %) mukaan työtila soveltuu ammattimaiseen työskentelyyn. Sen takia moni saattaa myös työskennellä kotonaan epäergonomisessa asennossa. Siten kotona työskentely ei välttämättä ole optimaalisin tapa lisätä työtehokkuutta ja keskittymistä, vaikka etätyöskentelyä näin usein perustellaankin.

Vain noin kolmannes (34 %) niistä vastaajista, joilla on kotonaan ammattimainen työtila, kertoi työnantajansa osallistuneen kotityöpisteen kustannuksiin. Vastaajat arvioivat, että kotityöpisteen saaminen ammattimaiseen kuntoon maksaisi noin yhden kuukauden palkan. Kotityöpisteen ylläpito (kuten huoneen käyttö, valaistus, lämmitys, toimistotarvikkeet jne.) kustantaa arvioiden mukaan noin 3 000 euroa vuodessa. Ei siis ole yllättävää, että lähes puolet vastaajista uskoo (49 %) yritysten säästävän rahaa siirtämällä kotityöpisteen kustannuksia työntekijälle.

Etätyön ohella teknisten etätyössä tarvittavien työkalujen käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti. Tutkimuksen mukaan jopa 86 prosenttia työntekijöistä on käyttänyt viimeisen kuukauden aikana vähintään yhtä etätyötä mahdollistavaa työkalua, kuten WhatsAppia. Vastaajat korostivat myös kustannustehokkaiden pilvipalvelujen tärkeyttä etätyössä. Dropbox on vastaajien kesken suosituin tiedostojenjakopalvelu.

Suomessa etätyön lisääntyminen näkyy siinä, että osa yrityksistä siirtyy pienempiin toimitiloihin esimerkiksi vuokrasopimuksen päättyessä, eikä työntekijöillä enää ole aina omia työpisteitä. Samalla yritykset tukevat työntekijöiden liikkuvuutta ja etätyötä, joka voi tapahtua niin kotona, vuokratuissa toimitiloissa kuin lentokentällä tai kahvilassakin.

Reguksen tutkimukseen otti osaa yli 44 000 yrityksen työntekijää yli 100 maasta, Suomi mukaan lukien. Suomesta tutkimukseen osallistui 358 vastaajaa.

*Kuva: EFG

Vietät suurimman osan työajastasi muualla kuin omassa toimistossa. Liikut kuin kala vedessä erilaisissa työympäristöissä. Yrityksesi oma toimisto onkin sinulle lähinnä pistäytymispaikka ja saatat jopa tuntea itsesi hieman ulkopuoliseksi siellä käydessäsi.
Omaa työpistettä et tarvitse, sillä se seisoisi suurimman osan ajasta tyhjänä. On kuitenkin tärkeää, että vapaan työpisteen löytäminen on vaivatonta aina, kun saavut toimistolle. Omassa toimistossa tarvitset paikan, missä työvälineet toimivat ja pääset nopeasti asettumaan.

Näin toimii navigoija. Sellainen minä olen Martelan työntekijätyyppiselvityksen testin mukaan. Suurin osa suomalaisten toimistojen työntekijätyypeistä on kuitenkin keräilijöitä, jotka viettävät suuren osan työajastaan toimiston ulkopuolella.
Minkälainen tyyppi sinä olet? Ankkuri, yhdistelijä, keräilijä vai navigoija?

Työympäristöihin erikoistunut Martela kiinnostui erilaisten työntekijätyyppien tunnistamisesta, sillä se on tärkeä osa uusia muuntautuvia työympäristöjä suunniteltaessa. Kyselytutkimuksessa selvitettiin suomalaisten tietotyöntekijöiden jakaantumista eri työntekijätyyppeihin.

Tulosten mukaan suurin osa (38 %) suomalaisista toimistotyöntekijöistä on keräilijöitä, jotka viettävät suuren osan työajastaan toimiston ulkopuolella. Toiseksi suurin osa on ankkureita, eli henkilöitä, jotka tekevät työnsä työpöytänsä ääressä päivittäin. Nämä työntekijät tarvitsevat ergonomisen ja rauhallisen työpisteen. Vastaajista 22 % on yhdistelijöitä, jotka viettävät puolet työajastaan neuvottelutiloissa tai kollegoiden työpisteen äärellä. He tarvitsevat tiloja, jotka tukevat yhteistyötä, ideointia, suunnittelua ja vuorovaikutusta. Tutkimuksessa oli 11 % navigoijia – organisaation eniten liikkuvia henkilöitä – jotka käyvät toimistolla lähinnä kokouksissa ja muuten sukkuloiden toimiston ja sen ulkopuolisten tapaamisten välillä. He eivät tarvitse omaa nimettyä työpistettä.

Testaa itsesi, mikä työntekijätyyppi olet?
Martelan Työntekijätyyppi-testi

*Kuva: Martela

Kuluvan vuoden helmi-maaliskussa selvitettiin taas suomalaisten yritysten kokoustamisen arkea. Kansallinen Kokousbarometri 2015 -selvityksen tavoitteena oli saada kokonaiskuva kokoustamisen tuottavuudesta, tehokkuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Lisäksi selvitettiin kuinka organisaation käytössä olevat kokoustilat, työkalut ja kokouskäytännöt tukevat päivittäistä kokoustamista.

Yllätys, yllätys, kokoustaminen ei ole Suomessa kovin tehokasta. Keskimäärin osallistumme seitsemään kokoukseen viikossa ja vietämme erilaisissa kokouksissa yhteensä 9,5 tuntia. Muuhun kokouksiin liittyvään työhön kuluu viikkotasolla reilu kuusi tuntia. Yli 70 prosenttia kokouksista on organisaation sisäisiä ja niihin osallistuu keskimäärin 6,2 henkilöä. Yhden kokouksen henkilötyöaika on kahdeksan tuntia.

Kokousbarometriin vastanneiden henkilöiden mukaan 42 prosentti kokouksista on tehottomia ja jokaisesta kokouksesta menee hukkaan 17 minuuttia aikaa. Eniten aikaa menee kokouksissa hukkaan kokousagendan ulkopuolisten asioiden läpikäymiseen (64 %), osallistujien myöhästymiseen ja heidän odotteluunsa (44 %) ja varsinaiseen kokousaiheeseen pääsemiseen (39 %).
Lisäksi yli puolet (56 %) vastaajista oli sitä mieltä, että kokouksia on joskus tai jatkuvasti liikaa. Karua luettavaa.

Joku voi tässä vaiheessa ajatella, että onko se nyt niin vakavaa, jos organisaatiossa on muutama huonosti johdettu kokous silloin tällöin. Mieli voi muuttua, kun ryhtyy laskemaan turhien ja tehottomien kokousten hintaa ja niiden viemää työaikaa.

Jos kyseessä on asiantuntijaorganisaatio, jossa työntekijän työtunnin hinta on 50 euroa (sis. sivukulut) maksavat kokoukset viikossa 775 euroa ja muut kokouksiin liittyvät toimenpiteet 300 euroa. Tehottomat kokoukset maksavat joka viikko 326 euroa ja kokoukset, jotka olisi voinut hoitaa ilman kokousta 194 euroa.
Vuositasolla tämä maksaa 100 hengen organisaatiossa 750 000 eurosta 1,5 miljoonaan euroon. Löytyisiköhän sille rahalle parempaakin käyttöä tässä taloustilanteessa?

Helsingin Sanomien artikkelissa asiantuntijat, kuten yliopistotutkija Sirpa Syvänen Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksesta, antavat vinkkejä tehokkaampiin kokouksiin.

*Kuva: EFG Toimistokalusteet

Tallenna