Kirsty Mitchellin valokuvan siivin katse kohti uutta ja tuntematonta vuosikymmentä.

Ensi yönä vaihtuvan uuden vuosikymmenen kunniaksi vietin joululomalla päivän verran Facebookin uumenissa ja muistelin, mitä kaikkea viimeisen kymmenen vuoden aikana on oikein sattunut ja tapahtunut. Ja huh, onpa sitä tosiaan tapahtunut kaikenlaista.

Olen muuttanut kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla yhteen mieheni kanssa ja toisella kerralla yhdessä toiseen maahan. Virosta ostimme yhdessä talon, molempien ensimmäisen omistusasunnon. Virossa myös perustin oman yrityksen, jossa mieheni on nykyään yhtiökumppaninani.
Yritys toi uuden työpaikan matkailuaiheisen verkkolehden päätoimittajana. Otti hetken aikaa, ennen kuin printtilehtien tekijästä tuli verkkolehden toimittaja. Nyt pitäisi vielä opetella sujuvasanaiseksi videotoimittajaksi.

Blogeja, konsertteja ja matkoja

Oman työni lisäksi olen ehtinyt perustaa kolme erilaista blogia. Mökkiblogi kertoi rakkaasta Pyötsaaren mökistä, jota ei enää ole. Ruokablogi puolestaan oli hauska harrastus miehen kanssa. Toimistotyötä ja työelämää käsittelevä Toimistossa-blogi on enää ainoa, joka on vielä voimissaan.

Olen kokenut hienoja elämyksiä huippubändien keikoilla. Viime vuosina on tullut nähtyä muun muassa Red Hot Chili Peppers, Foo Fighters, Stevie Wonder, U2 ja monta muuta.

Vuosikymmen on pitänyt sisällään myös menetyksiä. Rakas kummitätini kuoli ja viime kesänä menetin isäni. Toisaalta raikkaiden kummilasteni joukko on kasvanut ihanalla kummitytöllä.

Työn puolesta ja vapaa-ajalla olen saanut matkustaa Saksassa, Tanskassa, Kiinassa, Espanjassa, Ranskassa, Venäjällä ja eri puolilla Viroa. Matkoilla olen saanut tavata hienoja ihmisiä ja olen onnistunut saamaan myös uusia ystäviä.

Yrittäjyys Virossa on tuonut enteen ihan uusia työmahdollisuuksia ja -tilaisuuksia. Olen päässyt auttamaan virolaisfirmoja saamaan näkyvyyttä Suomen markkinoilla, ryhtynyt mainion yhteistyökumppanin kanssa järjestämään suomalaisbloggareille matkoja Viroon, järjestämään seminaareja ja koulutustapahtumia, tekemään mieheni kanssa mainosvideoita ja perustamaan uuden urheilukaupan ammattilehden Suomeen.

Toiveet, haaveet ja unelmat

Kaiken koetun jälkeen en oikein osaa toivoa uudelta vuosikymmeneltä mitään, sillä tämän kaiken olen jotenkin onnistunut saamaan itselleni ilman sen suurempia suunnitelmia.

Monista kokemistani ja saavuttamistani asioista en olisi edes osannut haaveilla. Ehkä onkin parempi jättää tulevaisuus avoimeksi ja antaa sattumalle mahdollisuus. Katso, mitä uusi vuosikymmen tuo tullessaan. Kunhan muistaa sanoa kyllä mahdollisimman monelle asialle.

Jos jotain pitää toivoa niin, ehkäpä uusi vuosikymmen voisi tuoda pientä armollisuutta itseään kohtaan. Kaikkea ei tarvitse jaksaa ja tehdä itse, apuakin voi pyytää. Ja joskus voi sanoa myös ei. Ja sitä, että sama, jo 15 vuotta rinnalla pysynyt vappuheila pysyy siinä edelleenkin.