Hulluna kirjoihin – Puolustuspuhe täysille kirjahyllyille

*Kirja saatu blogin kautta

kirjahylly

Joitakin vuosia sitten törmäsin ensimmäisen kerran uutiseen, jossa jonkun suomalaisen kierrätyskeskuksen edustaja kertoi ongelmajätteestä nimeltä kirjahylly. Niitä ei enää otettu vastaan, koska kukaan ei kuulemma halua enää kirjahyllyä kotiinsa. Siis mitä? Onko sellaisia ihmisiä olemassa, joilla ei ole kirjahylly ainakin yhdessä huoneessa? Näköjään on.

Kirjahyllyistä luopuminen taisi osua samoihin aikoihin KonMari -trendin kanssa, joka innosti monet ihmiset putsaamaan kotinsa kaikesta turhasta tavarasta, mikä ei tuottanut iloa. Idea on hyvä, sillä nykyään monella meistä on nurkat täynnä turhaa tavaraa. Mutta kysyn vain, että koska kirjat eivät muka tuottaisi iloa.

Konmaritus-trendin jälkeen seuraava suuri siivousaalto pyyhkäisi suomalaiskotien yli tänä keväänä, kun koronavirus eristi meidät. Toisaalta nimenomaan korona-aikana monista oman kirjahyllyni aarteista oli taas pitkästä aikaa iloa. Tuli etsittyä ideoita keittokirjoista, luettua uudestaan vanhoja suosikkeja ja löytyihän sieltä hyllyn kätköistä myös pari ihan lukematonta kirjaa.

Tajusin ottaa rumat ovet pois yläkerrassa sijaitsevasta tarpeettomasta kaapista ja sain kerralla monta uutta hyllymetriä tyhjää tilaa kirjoille. Tosin nyt sekin on jo täynnä.

Puolustuspuhe täpötäysille kirjahyllyille

Annie Austenin uutuuskirja Hulluna kirjoihin (Minerva kustannus 2020) on kaivattu puolustuspuhe tällaisille kirjojen rakastajille ja täpötäysille kirjahyllyille. Pelkkä kirjan nimen näkeminen sai minut tarttumaan siihen heti. Kevyesti ja pilke silmäkulmassa kirjoitettu kirja on juuri sopivaa luettavaa tällaiselle kirjafanille, jolle oman kirjahyllyn konmaritus on lähes mahdoton tehtävä.

Kirjassa on monia osuvia ajatuksia ja lainauksia tunnetuilta kirjailijoilta kirjoihin liittyen. Kuten vaikka salapoliisi Sherlock Holmesin luoneen kirjailija Arthur Conan Doylen lausahdus:

”Ihmisen on hyvä hankkia elämänsä alkutaipaleella muutama todella hyvä, ikioma kirja.”

Lausahdus tuo mieleen jo edesmenneet ukkini ja mummini, jotka rakensivat ensimmäisen kirjahyllynsä raakalaudoista ja tiiliharkoista. Kirjoja siihen hyllyyn ostettiin omilta vanhemmilta salaa, mutta ostettiin kuitenkin, vaikka raha oli tiukassa. Ei ole ihme, että omaan kirjahyllyyni on pelastettu sekä mummin ja ukin että kummitädin kirjahyllyjen aarteet.

Lisäksi Austenin kirja paljastaa, minkälaista luettavaa löytyy tunnettujen ihmisten, kuten Osama bin Ladenin tai ja Marilyn Monroen kirjahyllystä. Olisitko uskonut, että bin Ladenin hyllystä löytyisi urheiluravitsemuksen opas kamppailulajien harrastajille. Tai tiesittekö, mikä oli libyalaisdiktaattori Muammar Gaddafin lempikirja? No Hiljaiset sillat, josta tehtyä elokuvaa tähdittivät Clint Eastwood ja Meryl Streep.

Kirjahylly kertoo, kuka olet

Annie Austenin mukaan kirjahylly ei ole pelkästään paikka, jossa säilytät kirjojasi. Se on sisäinen mielenmaisemasi ja omaelämäkertasi. Se on totta. Kirjahyllystä voi lukea ihmisen kiinnostuksen kohteista, harrastuksista ja luonteesta. Joka kerta, kun vierailen jonkun uuden ihmisen kotona, yritän aina jossain vaiheessa päästä vilkaisemaan hänen kirjahyllynsä sisältöä. Se kertoo niin paljon.

Mitä minun kirjahyllyni kertoo minusta? Ainakin sen, että tykkään laittaa ruokaa, olen kiinnostunut taidehistoriasta, luen runoja ja jos tykästyn johonkin kirjailijaan oikein kovasti, niin ostan mahdollisuuksien mukaan kaikki hänen kirjansa. Viroon muuton jälkeen kirjahyllyyni on ilmestynyt myös useita Viroa käsitteleviä kirjoja ja virolaisen kirjallisuuden antologioita. Lisäksi hyllyissä on paljon tietokirjoja, jotka ovat monesti toimittajan työni peruja.

Alakerran tiikkikirjahyllyn olen perinyt kummitädiltäni. Tyhjänä se vaikutti ihanan isolta, mutta täyttyi hetkessä, kun purin muuttolaatikoiden sisällön sinne.

Kuinka järjestää kirjahylly?

Oma kirjakokoelmani on sen verran pieni, puhuisin sadoista kirjoista, en tuhansista tai kymmenistä tuhansista, että sen järjestäminen ei ole koskaan aiheuttanut kovin suurta päänvaivaa. Toisaalta en ole kyllä sen järjestämisellä kovin paljon päätäni vaivannut.

Tapanani on järjestää kirjan pääasiassa aiheen mukaan eli yhdessä hyllyssä ovat runokirjat, yhdessä keittokirjat, yhdessä dekkarit ja niin edelleen. Saman kirjailijan teokset laitan vierekkäin, mutta muuten en ole ryhtynyt kirjoja järjestämään aakkosten, nimen tai tekijän, koon, kustantajan tai nykyään niin trendikkäästi värin mukaan.

Tällä systeemillä halutut kirjat löytyvät yleensä ilman suurempia ongelmia. Ainoa asia, joka nykyään aiheuttaa ongelmia, on tilan puute. Alakerran iso kirjahylly on täynnä. Siitä on jo viety kirjoja yläkerran hyllykköön, joka muuttui vähän vahingossa tarpeettomasta kaapista kirjahyllyksi. Lisäksi kirjoja löytyy työhuoneen ikkunalaudalta ja vaihtelevan kokoisina pinoina yöpöydältä.

En ole tainnut koskaan julkaista shelfietä eli somessa jaettua kuvaa omasta kirjahyllystäni. Harrastan enemmän näitä pinokuvia uusista kirjoista.

Kirjat ovat minulle käyttöesineitä, mutta rakkaita sellaisia. Eli jos lainaan kirjan sinulle, toivon sen myös saavani takaisin. Viinilasi, teemuki tai namikulho ovat mainiota seuraa kirjalle. En kuitenkaan halua, että kirjani välistä löytyy liiskaantunut ja sivut toisiinsa liimannut toffee. Koirankorvia kirjoistani kyllä löytyy eli niitä pieniä taitettuja sivujen kulmia. Anteeksi siitä.

Täältä löydät lisää vinkkejä lukemisen arvoisista kirjoista.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

6 + 3 =

Post Navigation