Vuonna 2015 ilmestyi suomeksi japanilaisen Marie Kondon kirja KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika, joka lupasi järjestää kotisi ja elämäsi. Aika paljon luvattu, mutta aika moni hurahti ihmeelliseen menetelmään, jossa kaikki omistamansa tavarat piti käydä läpi ja samalla miettiä, tuottaako tämä esine minulle iloa.
Kaikki, mikä ei tuota iloa, karsitaan pois. Loput tavarat järjestetään tavaralajeittain ja niille etsitään oma paikka. Kaiken tämän jälkeen elämän luvataan mullistuvan.
Kirja on tähän mennesä käännetty 44 kielelle ja sitä on myyty ympäri maailmaan yli 13 miljoonaa kappaletta.

Korona sai tarttumaan lukemista odottaneeseen kirjaan

KonMari-kirja on ollut lukemattomana kirjahyllyssäni vuodesta 2015 lähtien. Silti tiedän menetelmästä aika paljon jo ihan pelkästään siitä kirjoitettujen lehtiartikkeleiden ja blogipostausten perusteella. En oikeastaan tiedä, miksi kirja aikanaan jäi lukematta.

Ehkä sen takia, että olen aina itse käynyt kaappini läpi muutaman vuoden välein ja luopunut turhista ja käyttämättömistä tavaroista. Ainoa heikkouteni on kirjahyllyni, jonka läpikäynti liittyy yleensä muuttoon. Kun tajuaa, että kaikki ne kirjat pitää pakata ja siirtää toiseen paikkaa, on yleensä valmis luopumaan jostakin.

Lisäksi koin KonMari-menetelmän jotenkin työlääksi, koska ideana on käydä samalla kertaa läpi koko koti. Vähän kerrallaan järjestäminen ei sopinut suosittuun metodiin.

Koronavuoden aikana kotona tuli tehtyä remontti- ja pihahommia, jotka olivat jääneet työkiireiden takia rästiin. Samalla takaraivossa kummitteli ajatus siitä, että taas olisi myös aika käydä läpi ja järjestää omat vaatekaapit, jotka olivat ajautuneet ärsyttävään epäjärjestykseen.

Viikkausvideo inspiroi vaatekaappien siivoukseen

Jossain netin syövereissä olin jo aikaa sitten törmännyt KonMari-metodin vaatteiden viikkaustavasta kertovaan videoon. Kesäloman jälkeisessä energianpuuskassa päätin siivota vaatekaapit ja viikata kaikki vaatteeni tällä tekniikalla. Sukkia ja alusvaatteita myöten. Pari viikonloppua siihen kului, mutta tulos on uskomattoman hyvä.

Nyt yhdellä silmäyksellä on nähtävissä, minkälaisia puseroita ja housuja ynnä muuta on missäkin laatikossa. Samalla tuli huomattu, ettei sukkahousu- ja sukkaostoksille tarvitse lähteä seuraavaan viiteen vuoteen, sillä epämääräisistä ja sotkuisista laatikoista löytyi useampikin pari avaamattomia ja käyttämättömiä sukkia ja sukkahousuja.

Yksi paperikassillinen vaatteita lähti myös kierrätykseen, eikä ihan lähiaikoina tarvitse vaatekauppaankaan mennä. Ihan tarpeeksi kaikenlaista vaatetta löytyi kaappien ja komeroiden kätköistä.

Konmarittaminen omakotitalossa

Itse en osaa suhtautu tavaraan Marie Kondon tapaan, miettien tuottaako tavara minulle iloa. Ajattelen ehkä enemmän sitä, onko tavara minulle tarpeellinen tai hyödyllinen. Jos ei ole, siitä voi luopua.

Ja omakotitalossa asujana olen huomannut, että joskus kannattaa olla muutamia tavaroita, kuten lamppuja ja paristoja, varastossa ja varalla. Ne eivät varsinaisesti tuota minulle iloa paitsi silloin, kun marraskuun pimeydessä vessan lamppu yllättäen palaa tai lattialämmityksen termostaatti alkaa huutaa uutta paristoa.

Vielä odottelen inspiraatiota konmarittaa kenkäkaappini. Haaveena on napata valokuva jokaisesta kenkälaatikon kätköissä olevasta kenkäparista ja liimata kuva laatikon päätyy. Näin yhdellä silmäyksellä olisi mahdollista nähdä, mikä pari on missäkin laatikossa. Silloin ei enää joka kerta tarvitsi avata lukematonta määrää kenkälaatikoita, sitä yhtä tiettyä paria etsiessä.

Huomasin että Marie Kondo on Netflix-sarjojen lisäksi julkaisut myös uuden teoksen KonMari – Työnilon löytämisen taika. Sen avulla voisinkin seuraavaksi käydä työhuoneen kimppuun.

Muita kirjavinkkejäni löydät täältä!