Aava ulappa on aina inspiroinut minua.

Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, mikä minua inspiroi ja miten olla luova? Mietteiden taustalla on muutamakin kirjaprojekti, joita työstän päivätyöni ohessa. Niiden etenemisen kannalta olisi ratkaisevaa tunnistaa omalle luovalle prosessille tärkeät asiat, jotka inspiroivat minua ja vievät projekteja eteenpäin.

Lisäksi projektit vaativat itsensä johtamista. Kun kukaan ulkopuolinen ei aseta aikatauluja ja tavoitteita, on minun huolehdittava asioiden etenemisestä itse. Voisi luulla, että se on yrittäjälle helppoa. Aikataulun kirjaaminen exeliin ja ajan varaaminen kalenterista sujuukin ongelmitta, mutta miten huolehtia inspiraation ja luovuuden ylläpidosta niin, ettei projekti tyssähdä heti alkuunsa.

Taiteilijoiden mielimaisemat

Olen katsonut YLE Areenasta sarjaa, joka kertoo taiteilijoiden mielimaisemista. Sarjassa pohditaan sitä, miksi taiteilija inspiroituu tietyssä ympäristössä, minkälainen on taiteilija ja ympäristön välinen suhde ja miten sekä ympäristö että taide saattavat muuttua täysin toistensa vaikutuksesta. On järjettömän kiinnostavaa päästä näkemään sellaisten taiteilijoiden, kuten Georgia O’Keeffe, Yves Saint Laurent ja Henri Cartier-Bresson, mielimaisemia.

Kun on lapsuutensa mökkilomat viettänyt Itäisen Suomenlahden rannikolla, on oma mielimaisema muodostunut merestä, aavasta ulapasta ja kallioisista saarista. Se on maisema, jossa olen luova. Rannatonta ulappaa, jossa meri ja taivas tuntuvat yhtyvän, voisin katsella aina. Haaveena olisikin päästä joskus kirjoittamaan jonnekin ulkosaaristoon, kauas kaikesta.

Voisinko olla luova ruohokattoisessa hobitti-mökissä?

Dokumenttisarjan myötä ryhdyin miettimään, miten paljon maisema voi vaikuttaa luovan työn lopputulokseen. Minkälaista tekstiä syntyisi merenrannan sijaan Uuden Meksikon autiomaassa, Marrakeshissa tai Intiassa? Ensi vuoden kesäkuussa, jos koronatilanne helpottaa, pääsen itse kokemaan, miten aurinkoinen Lounais-Ranska vaikuttaa kirjoittamiseeni.

Tuttu ja turvallinen mielenmaisema

Mikä sitten on mielenmaisema? Monelle se on paikka, jonne mieli vaeltaa kiireisen arjen keskellä kaivatessaan rauhaa. Mielenmaisema voi olla aito tai kuviteltu sielun tyyssija, jossa kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Paikka, joka antaa voimaa ja johon menneet tapahtumat ovat jättänet jälkensä.

Se voi olla kaikessa tuttuudessaan luovuuden tyyssija silloin, kun luovuuteen liittyy pelkoa. Sillä joskus uusien asioiden tekeminen, uuden luominen ja vanhojen rajojen rikkominen voi olla pelottavaa. Pelko puolestaan tuhoaa helposti luovuuden, jos sitä ei saa hallintaan. Silloin mielenmaisemakin voi olla reitti luovuuteen.

Maiseman vaihto ylipäänsä tekee hyvää luovuudelle. Itselleni riittää joskus vain siirtyminen yläkerran työhuoneesta alakertaan sohvannurkkaan tai ruokapöydän ääreen. Ja kirjoittaminen sujuu taas ongelmitta.

Mielimaisema vai mielenmaisema? Ehkäpä molempia.

Luova tauko

Kukaan meistä ei pysty olemaan luova ja tuottelias tuntitolkulla. Se on tutkittu fakta. Flow-tilassa ajantaju joskus unohtuu, mutta harvoin se koko päivää kestää. Tauot ovat tärkeitä luovassakin työssä. Kun ajatus takkuaa, eikä tekstiä synny, niin monesti on vaan parempi pitää tauko. Tai tehdä jotain muuta. Jotakin tarpeeksi erilaista, jotakin jossa keho pääsee liikkumaan vastapainona koneen ääressä istumiselle.

Luova tauko on minulle monesti se hetki, kun syvennyn jonkun kiinnostavan henkilön tai taiteilijan tekemisiin, jotka inspiroivat minua. Se voi olla puhutteleva valokuvanäyttely, kiinnostava haastattelu tai Maaretta Tukiaisen ja Krista Keltasen Luova tauko -Löydä oma tapasi elää -kirjan lukeminen. Kirjassa 12 eri alan taiteilijaa kertovat omasta luovasta prosessistaan, inspiraation lähteistään ja itsensä johtamisesta. Ja myös siitä, kun kaikki ei suju. Kiinnostavaa ja inspiroivaa luettavaa.

Luen parhaillani myös Eat Pray Love -bestsellerin kirjoittaneen Elizabeth Gilbertin teosta Big Magic – Uskalla elää luovasti. Se rohkaisee lukijaa kohti luovaa arkea ja kertoo Gilbertin omasta luomisprosessista.

Meillä jokaisella on oma tapamme toteuttaa itseämme, eikä ole vain yhtä tapaa olla luova. On vain löydettävä oma tapansa.