Marraskuu – Kuukausista pisin

Marraskuu

Postauksen otsikko on lainattu Helsingin Sanomien Kuukausiliitteestä, se on niin osuva. En nimittäin tiedä toista kuukautta vuodesta, joka tuntuisi niin pitkältä ja loputtomalta kuin marraskuu.

Pahinta on pimeys. Tiesitkö, että marraskuun aikana päivä lyhenee melkein yhdeksästä tunnista kuuteen ja puoleen tuntiin? Siinä ei paljon kellon kääntämisestä tuleva lisätunti valoa aamulla auta. Suoraa auringonpaisteetta saamme marraskuun puolivälin jälkeen alle tunnin päivässä. Tämä määrä ei ainakaan omien aivojeni talamukselle riitä ja seurauksena on jokin sortin kaamosmasennus.

Tallinnaan ensilumi satoi eilen, mutta tänään, kun kävin vaihtamassa nastarenkaat alle, se on jo muisto vain. Pahimmillaan lunta joutuu täällä odottamaan reilusti seuraavan vuoden puolelle ja elämään loppumatonta marraskuuta kuukausitolkulla.

Sekä Tallinnassa että Helsingissä elettiin ennätyspitkä marraskuu juuri ennen koronaa. Talvi 2019–2020 oli Ilmatieteenlaitoksen Kaisaniemen mittauspisteen 177-vuotisen historian lämmin. Silloin marraskuu kesti neljä kuukautta ja talvi saapui vasta helmikuun lopulla kestäen vain viisi päivää. Myös tänä vuonna ennusteet lupailevat lämmintä talvea.

Milloin kellojen kääntäminen oikein loppuu?

Euroopan parlamentti äänesti jo vuonna 2019, että kellojen siirtelystä kesä- ja talviaikaan voidaan luopua vuonna 2021 ja jokainen maa saa itse päättää pysyykö talvi- vai kesäajassa. Kellojen siirtelystä luopuminen oli alun perin Suomen tekemä aloite, jonka täytäntöönpano hukkui sitten valitettavasti koronan jalkoihin. Niinpä järjettömälle kellojen siirtelylle kesä- ja talviajan välillä ei edelleenkään näy loppua.

Ei muuta kun kahvia koneeseen!

Itselläni loputon unentarve ja kaamosoireet iskevät päälle kellontarkasti marraskuun ensimmäinen päivä. Samaan aikaan kun kaksi kertaa vuodessa toistuva kellojen kääntäminen kesä- ja talviaikaan toistuu.

En itsekään ymmärrä, miten kellon kääntäminen vain tunnilla voi vaikuttaa vireystasooni niin paljon. Marraskuussa nukun helposti kymmenen tunnin yöunia, vähemmillä kun en pärjää. Silti olo on vetämätön ja väsynyt jo iltapäivällä. Aamukahvit juon kirkasvalolampun loisteessa, ulkoilen päivällä ja D-vitamiiniannostusta lisään reilusti, mutta silti tuntuu, ettei mikään auta.

Joka vuosi tuntuu, että marraskuuhun mennessä kuluvan vuoden energiat on vaan käytetty loppuun. Mieli ja kroppa viihtyvät päivä päivältä paremmin sohvalla viltin alla ja toimintatarmo on kateissa. Arkisista askareistakin huolehtiminen tuntuu välillä vaivalloiselta.

Yleiset kaamosoireet

Tutkimusten mukaan lievät kaamosoireet ovat erittäin tavallisia ja niitä kokee jopa 85–90 prosenttia suomalaisista. En siis ole yksin.

En voi olla miettimättä, mikä on näinkin yleisten oireiden vaikutus koko väestön hyvinvointiin ja jopa tuottavuuteen. Tutkitusti oireita voi vähentää lisäämällä valoa aamuihinsa. Voisiko tämän tiedon huomioida vaikkapa työpaikkojen ja julkisten tilojen valaistuksessa ja tarjota meille pimeydessä vaeltaville annoksen valoenergiaa heti aamusta?

Moni asia jää marraskussa tekemättä.

Itse haaveilen ihmiskokeesta, jossa muuttaisin talven pimeimpään aikaan 2–3 kuukaudeksi tekemään töitä esimerkiksi Espanjaan. Minkälaiset olisivat energiatasot, kun auringonvaloa olisi tarjolla tuntitolkulla joka päivä?

Armollisuutta arkeen

Oma tapani selättää pimeä marraskuu on olla armollinen itselleni. Ei liian vaativia työprojekteja, eikä mitään muutakaan turhan kuormittavaa. Raivaan aikaa pitkille yöunille ja menen iltaisin jo hyvissä ajoin sänkyyn hyvän kirjan kanssa. En vaadi itseltäni liikoja.

Kuka sammutti valot?

Koitan keksi mukavaa puuhaa silloin, kun siihen on energiaa. Kokkaan, luen tai katson hyvän elokuvan. Yritän kuulostella, mikä tuntuu hyvältä.

Tällä tavalla selviä yleensä jouluun ja sen mukanaan tuomaan hengähdystaukoon saakka. Tammikuun puolella olo jo yleensä helpottaa. Uusi vuosi ja uudet haasteet sekä pitenevä päivä antavat taas kaivattua energiaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

53 + = 54

Post Navigation