Yli 10 vuotta sitten elin työelämässä vaihetta, jolloin sunnuntai oli viikon ahdistavin päivä. Sunnuntaiahdistus, Monday blues tai maanantaimasennus iski jo yleensä puolenpäivän aikaan. Tiesin, että seuraavana päivänä edessä oli taas kiireinen arki, josta en vielä ollut edellisenkään viikon osalta palautunut.

Takaraivossa tykytti ajatus, että pitäisi avata läppäri ja kurkata tulevan viikon kalenteria ja tekemättömien töiden listaa. Sitä ei kuitenkaan halunnut tehdä, koska oli tunne, ettei siitä selviä.

Samalla tulin melkein vihaiseksi ajatuksesta, että minun pitäisi uhrata edes hetki viikon harvoista vapaapäivistä työlle. Ja vaikka en lopulta uhrannut, kulutin kuitenkin monesti vapaapäiväni maanantaita ja tulevia töitä murehtien.

Sunnuntaiahdistus ei ole merkki huonosta työpaikasta

Aina sunnuntaiahdistus ei ole merkki siitä, ettei henkilö viihtyisi työssään. Samaan aikaan kun itse koin sunnuntaiahdistusta, rakastin työtäni. Oli edennyt urallani nopeasti toimittajasta ammattilehden päätoimittajaksi, ja lopulta johdin kolmen ammattilehden toimitusta ja osaavaa ja inspiroitunutta toimitustiimiä. Kyse ei ollut siitä, etten olisi viihtynyt työssäni, sitä vaan oli kerta kaikkiaan liikaa.

Ongelmani oli näin jälkikäteen ajateltuna se, etten osannut vetää rajoja työn ja vapaa-ajan välille, enkä aina osannut priorisoida asioita työssäni. Lupauduin mukaan kaikkeen uuteen ja kiinnostavaan, tapasi ihmisiä ja suunnittelin uusia yhteistyökuvioita. Silloin monesti omien juttujen kirjoittaminen jäi iltapuhteiksi, joka venytti työpäiviä liian pitkiksi.

Viikonloppu ei riittänyt palautumiseen

Kun teki viikon ympäripyöreitä päiviä, ei viikonloppuna paljon muuta jaksanut kuin löhötä sohvalla. Se taas ei ole paras mahdollinen tapa palautua työn rasituksista. Eikä viikonloppu siihen tuntunut koskaan riittävänkään. Niinpä sunnuntainakin olo oli vielä väsynyt ja seuraavan viikon haasteet alkoivat ahdistaa, heti kun silmänsä aukaisi.

Ahdistavasta ajatuskelasta tuntui olevan mahdotonta päästä irti, joten viikon toinen vapaapäivä tuhraantui turhaan työasioiden pohtimiseen. Turhaan sen takia, ettei ollut energiaa tehdä niiden eteen mitään.

Vinkki täydellisen sunnuntain viettoon!

Sunnuntaiahdistuksessa ja lomaltapaluustressissä on paljon samaa

Sunnuntaiahdistusta ilmiönä ei ole Suomessa tutkittu, joten ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni siitä kärsiin. Ilmiön yleisyydestä kertoo jotain se, että Google-haulla sunnuntaistressi tulee 388 000 osumaa.

Iltalehden artikkelissa Työterveyslaitoksen Jari Hakanen toteaa sunnuntaiahdistuksessa ja lomaltapaluustressissä olevan paljon samaa, ja niiden johtuvan luopumisen tuskasta. Vapaus, oma aika, harrastukset ja yhdessäolo läheisten kanssa jäävät, kun täytyy palata arkeen ja töihin. Paluu omasta vapaudesta ohjattuun ja säännösteltyyn elämänrytmiin tuntuu ikävältä.

Iltalehden artikkelissa Työterveyslaitoksen Jari Hakanen toteaa sunnuntaiahdistuksessa ja lomaltapaluustressissä olevan paljon samaa, ja niiden johtuvan luopumisen tuskasta. Vapaus, oma aika, harrastukset ja yhdessäolo läheisten kanssa jäävät, kun täytyy palata arkeen ja töihin. Paluu omasta vapaudesta ohjattuun ja säännösteltyyn elämänrytmiin tuntuu ikävältä.

Hakanenkin muistuttaa palautumisen tärkeydestä viikonlopun aikana, jos ei ehdi rentoutua ja palautua ihminen ei ole valmis uuteen työviikkoon. Toisaalta myös erityisen mukava viikonloppukin voi johtaa ahdistukseen, kun siitä ei malttaisi luopua ja palata arkeen.

Priorisointia ja rajoja

Itse pääsin eroon sunnuntaiahdistuksesta vähitellen analysoimalla ajankäyttöäni erään opiskeluprojektin aikana sekä priorisoimalla työtehtäviäni. Tajusin, ettei kaikelle kivalle voi sanoa kyllä, jos aikoo hoitaa myös työnsä. Lisäksi rajasin viikonloput omaksi vapaa-ajaksi, jolloin en avannut läppäriä. Joskus jätin läppärin jopa viikonlopun ajaksi toimistolle. Muun ohella ryhdyin perjantaisin tekemään listan seuraavan viikon töistä, jotta minun ei tarvinnut vaivata niillä päätäni viikonloppuisin.

Enää en menetä yöunia sunnuntaiahdistuksen takia.

Kun ryhdyin yrittäjäksi joitakin vuosia sitten, sunnuntaiahdistus nosti taas päätään. Lisäksi ajanhallinta tuntui haasteelliselta. Tuntui, että oma vapaa-aika oli taas uhattuna, kun ei uskaltanut kieltäytyä mistään toimeksiannosta ja työt venyivät viikonloppuihin.

Nykyään tilanne on tasaantunut. Edelleen yritän rauhoittaa viikonloput omaksi vapaa-ajaksi, mutta aina se ei onnistu. Silloin otan hetken omaa aikaa keskellä viikkoa. Huolehdin myös siitä, että joka viikko palaveriputkien ja kirjoitushetkien välissä on jotain kivaa tekemistä, joka tarjoaa hengähdyshetken arkeen. Lounas kaupungilla, käynti torilla ennen työpäivän alkua tai kävelylenkki merenrantaan. Myös Bullet Journalin käyttöönotto on helpottanut ajankäytön hallintaa.

Yritän nykyään aloittaa työviikkoni rauhallisesti, silloin maanantai ei tunnut niin pahalta. En sovi päivälle palavereja ja käytän aamun ensimmäiset tunnit kalenterin päivittämiseen ja viikon töiden suunnitteluun sekä tapaamisten sopimiseen. Se on pehmeä lasku arkeen.

Petri Tamminen kiteyttää kirjassaan Mitä onni on onnellisuuden yksinkertaisen reseptin:

”Nykyään sunnuntait ei kestä edes koko sunnuntaita, jo iltapäivällä alkaa maanantai. Onni ei ole monimutkainen asia. Onni on sitä, että sunnuntai kestää koko sunnuntain.”

Näin sunnuntaiahdistus lievittyy

1. Koita elää hetkessä, äläkä murehdi maanantaita etukäteen.
2. Vältä sähköpostien lukemista ja töiden tekemistä viikonloppuna. Keskity rentoutumiseen ja palautumiseen.
3. Jos viikonlopun aikana on pakko hoitaa työasioita, varaa sille selkeä aika ja hoida homma pois. Äläkä vetkuttele asian kanssa koko viikonloppua.
4. Tee perjantaisin työviikon päätteeksi lista seuraavan viikon tehtävistä. Näin tekemättömät työt eivät täytä ajatuksiasi viikonloppuna.
5. Varmista, että tulevan viikon kalenterissa on myös kivoja asioita: liikuntaa, lounas työkaverin kanssa, kulttuuria jne.
6. Mene sunnuntaina hyvissä ajoin nukkumaan, levänneenä on helpompi ottaa vastaan uusi maanantai ja uudet haasteet