Suomessa tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, kuten alaselän ja niska-hartiaseudun kiputilat ovat yleisin kipua aiheuttava ja eniten työstä poissaoloihin johtava sairausryhmä. Toimistotyössä niitä aiheuttavat yleensä epäedullinen työasento, huono ergonomia tai liika paikallaan istuminen. Näitä vaivoja voi ehkäistä ja hoitaa helposti ergonomisilla kalusteilla, kuten sähköpöydällä ja satulatuolilla.
Tiesitkö, että jos sinulla on esimerkiksi työterveyslääkärin diagnosoima niska-hartiaseudun vaiva ja/tai selkävaiva, tai muu vastaava tuki- ja liikuntaelinvaiva, joka edellyttää uusia kalusteita työpaikalle, voit saada tukea niiden hankintaan TE-toimistosta?
Työolosuhteiden järjestelytuki on TE-toimiston myöntämä tuki työnantajalle, joka hankkii uusia työvälineitä tai kalusteita työntekijälle, jonka vamma tai sairaus niitä edellyttää.
Tukea voivat hakea sekä yksityiset yritykset että julkinen sektori ja myös yrittäjät. Tukea haetaan siltä TE-toimistolta, jonka toimialueella työpaikka sijaitsee.
Hakemuslomakkeeseen täytetään kustannusarvio hankinnoista ja perustellaan tuen tarve. Liitteeksi kannattaa laittaa ote selkä- tai niska-hartiavaivoihin liittyvästä sairaskertomuksesta ja fysioterapeutin lausunto tarvittavista apuvälineistä, kuten sähkösäätöisestä työpöydästä ja ergonomisesta työtuolista. Työvälineiden hankintaan tukea saa yleensä 1 000–1 500 € per henkilö.
Jos tuki kohdistuu työssä olevan työntekijän tarvitsemiin hankintoihin, työnantajan tulee osallistua kustannuksiin kohtuulliseksi katsotulla määrällä. TE-toimisto arvioi vammasta tai sairaudesta aiheutuvan haitan ja työnantajan taloudellisen aseman.
Tukea ei saa automaattisesti, joten hae tukipäätös etukäteen, että voit olla varma siitä.
Yrityksen pitää myös ensin maksaa tuotteet itse ja hakea sitten kulut TE-toimistolta työolosuhteiden järjestelytuki -maksatushakemuksella. Se toimitetaan TE-toimiston yhteyshenkilölle kuukauden kuluessa muutostyön tai hankinnan toteutumisesta
Lisätietoja työolosuhteiden järjestelytuesta saat TE-toimiston sivuilta.
*Kuva: Martela
Now, at the age of fifty-seven, the question I find myself wondering is, has age and regret at last eaten into Charlie’s determination. I can’t help wondering if it may well now be the time for him to turn over a clean sheet, and spend his retirement years as a free man.