*Kirja saatu blogin kautta

Vuodenvaihde on monille uusien suunnitelmien aikaa, mutta mitä jos suunnitelmat eivät toteudukaan?

Jouluviikolla postilaatikossa odotti yllätys. Otava oli lähettänyt minulle luettavaksi ennakkokappaleen keväällä 2021 ilmestyvästä Rebecca Serlen uutuuskirjasta Viisi vuotta myöhemmin. Tällaista yllätystä arvostaa erityisesti korona-aikana, kun kaikki kiva tekeminen on kiellettyä ja erilaiset rajoitukset ovat taas jumahduttaneet elämän kotiin, neljän seinän sisälle. Kyseessä on Rebecca Serlen ensimmäinen suomennettu teos, joka on saanut paljon palstatilaa kansainvälisessä mediassa, kuten Marie Clairessa, New York Timesissa ja Oprah Magazinessa.

Kirja tuntui heti pelkästään nimensä perusteella erityisen sopivalta lukemiselta juuri ennen vuoden vaihetta. Silloinhan moni miettii, minkälainen vuosi on takana ja minkälainen vuosi odottaa seuraavaksi. Moni tekee listoja tavoitteista, toiveista ja unelmista, joita kohti haluaa matkata. Niin olen itsekin monena vuonna tehnyt. Koronavirus pisti kuitenkin viimeisimmän vuoden 2020 listani täysin uusiksi. Väliin jäivät niin kirjoitusretriitti Ranskassa kuin unelmien matka Frida Kahlon kotimuseoon Meksikoon. Ehkäpä koronavuoden suurin opetus on ollut se, että kaikkea voi suunnitella, mutta suunnitelmien toteutuminen onkin sitten toinen juttu.

Missä sinä olet viiden vuoden päästä?

Hiukan sama teema on myös Rebecca Serlen kirjassa, joka kertoo nuoresta Danniesta. Jo pikkutytöstä asti hän on suunnitellut elämänsä huolella ja myös toteuttanut asettamansa haaveet ja tavoitteet. Alle kolmikymppisenä Danniella tuntuu olevan kaikki kunnossa: on unelmien työpaikka lakifirmassa ja kihlat täydellisen poikaystävän kanssa. Viihtyisästä asunnosta New Yorkin arvoalueella puhumattakaan. Mutta sitten kaikista tarkoista suunnitelmista huolimatta elämä puuttuu peliin ja kaikki muuttuu.

Eräänä yönä todellisuuttakin realistisempi uni näyttää Dannielle, missä hän on viiden vuoden päästä. Eikä mikään näytä menneen hänen suunnitelmiensa mukaan. Uni ei jätä nuorta naista rauhaan ja hän koittaa entistä enemmän toteuttaa omia suunnitelmiaan, etteivät unen tapahtumat toteutuisi. Päättäväisesti Dannie yrittää uhmata kohtaloaan, vaikka unessa tapahtuneet asiat tapahtuvat yksi kerrallaan myös tosielämässä.

Kirjan päähenkilössä on paljon nuoruuden ehdottomuutta. Asioiden pitää mennä tietyllä tavalla, siten kun on lapsesta asti haaveillut, muuta vaihtoehtoa ei ole. Totuus on kuitenkin se, että jokainen meistä muuttuu iän myötä ja erilaiset elämänkokemukset ja tapahtumat muuttavat meitä. Voikin olla, etteivät lapsuuden haaveet tunnu enää saavuttamisen arvoisilta aikuisena. Silloin tarvitaan rohkeutta luoda uusia unelmia ja tavoitella niitä, vaikka turvallisemmalta tuntuisi jatkaa itse itselleen suunnittelemaa polkua pitkin. Pelottavalta voi tuntua myös se, ettei aikuisena yhtäkkiä tiedäkään, mitä haluaa ja mistä haaveilee. Eikä ole harmainta aavistusta siitä, missä on viiden vuoden päästä ja kenen kanssa.

Chick lit -kirjallisuutta parhaimmillaan

Wikipedian mukaan Chick lit tarkoittaa kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naiset elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Sen tarinat sijoittuvat yleensä maailman suuriin metropoleihin ja päähenkilönä on usein 20-30–vuotias sinkkunainen. Ei siis epäilystäkään, etteikö Viisi vuotta myöhemmin -kirja kuulu tähän kategoriaan.

Omaan makuuni varsinkin kirjan alku oli jotenkin liian maireaan tyyliin kirjoitettu, vaikka vaivatonta ja kevyttä viihdekirjallisuutta tykkäänkin lukea. Kun kirjan tapahtumat hiukan etenivät, tuli siihen tarvittavaa draamaa, joka vei liialta makeudelta sopivasti kärjen pois ja sai minut jatkamaan lukemista. En viitsi sen enempää kirjan juonesta kertoa, etten pilaa lukunautintoa muilta, mutta sen voin sanoa, että juoni ja tapahtumat menevät ihan toiseen suuntaan, kuin aluksi luulisi.

Joululomalla parasta tekemistä on lukeminen!

Kun googlettelin muita Chick lit -kirjoja ja -kirjailijoita, niin tajusin, että monet teokset olen itseasiassa nähnyt vain tv-sarjoina tai elokuvina. En ole esimerkiksi lukenut Candace Bushnellin Sinkkuelämää, Lauren Weisbergerin Paholainen pukeutuu Pradaan, enkä Helen Fieldingin Bridget Jones -kirjoja. Kokemukseni mukaan moni kirja on kuitenkin parempi, kuin siitä tehty tv-sarja tai elokuva. Täytyypä ottaa nämä klassikot lukulistalle mitä pikimmin.