Ensiksi täytyy pyytää anteeksi. Olen koko syksyn täällä blogissa lupaillut kaiken jatkuvan entisellään ja postauksia ilmestyvän lähes entiseen malliin. Näin ei ole kuitenkaan käynyt.

Ei postauksia synny, kun ei ole aikaa pureskella mielenkiintoisia aiheita läpi ja kirjoittaa niistä. Päässä on pyörinyt vaikka kuinka monta ajankohtaista aihetta, joihin pitäisi tarttua, mutta aikaa keskittymiseen ei vaan ole ollut.

Nyt on ensimmäinen vapaa viikonloppu pitkään aikaan. Tekemättömien töiden lista on niin pitkä, ettei oikein osaa aloittaa mistään. Univelkaa on kertynyt turhankin paljon.
Lisäksi tänä aamuna heräsin kymmenen tunnin unien jälkeen siihen todellisuuteen, että ensi viikolla on marraskuu. Siis mitä? Mihin hävisivät syyskuu ja lokakuu?

Avasin puhelimeni valokuvakansion ja selasin sitä taaksepäin. Kuvien avulla tajusin, mihin viime kuukaudet ovat menneet, mitä kaikkea on tullut tehtyä. Paljon kiinnostavia työjuttua, uusien konseptien kehittelyä ja kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Moneen väliin on onneksi mahtunut tapaamisia myös ystävien kanssa, jotka osaavat tuppautua kylään ihan itse, kutsumatta.

Lisäksi on tapahtunut isojakin asioita: Pyötsaaren mökki on enää muisto vaan, meistä on mieheni kanssa tullut työtiimi ja olen saanut elämääni ihan uusiakin ihmisiä pienen kummitytön muodossa.

Paljon on siis tapahtunut. Tajuan, että kirjoittaminen kaiken keskellä ei vaan aina onnistu. Onneksi tärkeät hetket ja asiat voi tallentaa kameralla. Tältä näytti lokakuuni.