Aihearkisto: Työelämä

Sunnuntaiahdistus selätetty!

Sunnuntaiahdistus

Yli 10 vuotta sitten elin työelämässä vaihetta, jolloin sunnuntai oli viikon ahdistavin päivä. Sunnuntaiahdistus, Monday blues tai maanantaimasennus iski jo yleensä puolenpäivän aikaan. Tiesin, että seuraavana päivänä edessä oli taas kiireinen arki, josta en vielä ollut edellisenkään viikon osalta palautunut.

Jatka lukemaan

Vuosi neljän seinän sisällä

neljän seinän sisällä

Tapaamiset kasvokkain vaihtuivat videopalavereihin neljän seinän sisällä.

Pari päivää sitten vietettiin koronapandemian, joka alkoi maaliskuussa 2020, vuosipäivää. Kuka olisi vuosi sitten uskonut, että olemme taas samassa tilanteessa.

Virossa alkoi viime viikolla kuukauden mittainen ja koko maan kattava lockdown. Taas sulkeudumme kotiin neljän seinän sisälle elämään puuduttavaa arkea, jossa päivät eivät eroa toisistaan, eikä arki eroa juhlasta mitenkään. Ihmiskontakteja ei ole, paitsi Prisman ruokalähetti.

Jatka lukemaan

Multipasking – Miten meni niin kuin omasta mielestäsi?

mustipasking

Twitteristä se alkoi, niin kuin moni muukin asia nykyään. Nimittäin uuden multipasking-termin leviäminen.

Sanan määritelmä kuuluu näin: ”Tehdä samanaikaisesti montaa asiaa paskasti. Uuvuttaa tekijänsä, mistään ei tule valmista ja se keskeneräinenkin on ihan paskaa.”

Uusi sana on tietenkin johdettu multitasking-sanasta, joka tarkoittaa monen asian tekemistä samaan aikaan.

Joskus multitasking oli ihailtu tehokkuuden merkki, kunnes aivotutkijat totesivat, ettei ihmisen aivoja ole luotu sellaiseen työskentelyyn. Kun häslää montaa asiaa yhtä aikaa, eikä keskity mihinkään kunnolla, ei jälki ole hyvää. Yleensä lopputulos on paskaa.

Tästä onkin sitten helppo johtaa uusi termi sille, että tekee samaan aikaan montaa asiaa huonosti. Käsi ylös, joka ei ole tähän koskaan syyllistynyt!

Jatka lukemaan

Yrittäjänä unelmien työpäivästä voi tehdä päivittäin totta

Unelmien työpäivä

Tiesitkö, että tänään on unelmien työpäivä? Kyseinen tapahtuma järjestetään nyt jo neljättä kertaa peräkkäin. Unelmien työpäivän taustalta löytyvät työhyvinvointiverkosto Work goes happy ja terveysjärjestöjen yhteinen Yksi elämä -terveystalkoot. Ideana on kannustaa rikkomaan arjen rutiineja työpaikalla sekä jakaa työntekoon liittyviä unelmia.

Juuri sinä voit tänään järjestää työpaikalla työhyvinvointia edistävän teon tai tehdä muille tavanomaista paremman työpäivän. Eikä haittaa, jos olet etätöissä omassa keittiössä. Tee silloin omaa työhyvinvointiasi edistävä teko tai kutsu kollegat unelmien työpäivä -teemaisille kahveille Teamsiin. Kahvittelun ohessa voitte suunnitella, mitä kivaa sitten tehdään, kun kaikki ovat takaisin toimistolla.

Tavoitteena on se, että niistä pienistä arkisista teoista, jotka kehittävät työyhteisön arkea parempaan suuntaan, tulisi uusi rutiini, jonka ansioista yhä useampi meistä voisi paremmin.

Jatka lukemaan

Kuka sinä olet, kun tittelit viedään pois?

Titteli

Viimeiset kymmenen vuotta käyntikortissani on lukenut päätoimittaja. En ole koskaan rakentanut uraani kovin päämäärätietoisesti, mutta muistan kuitenkin sen tunteen, kun minut ylennettiin ensin rivitoimittajasta toimituspäälliköksi ja myöhemmin päätoimittajaksi. Tuntui, että tekemääni työtä arvostettiin ja minussa nähtiin potentiaalia kehittyä.

Kun edellinen työnantajani meni vuonna 2016 konkurssiin, hävisi minulta samalla titteli ja työpaikka. Kalenteri tyhjeni kerralla. Vaikka en titteleiden perässä ole koskaan juossutkaan, niin muistan tapahtuman aiheuttaman epävarmuuden. Mitä minä nyt olen, kun työ oli viety pois?

Oletko stereotypioiden vanki?

Sama ajatus tuli mieleeni, kun luin kesäkuun Cosmopolitanista artikkelin Kuka olet, jos et ole yhtään mitään? Artikkelissa kysyttiin, että mitä kertoisit itsestäsi, jos et saisi sanoa ammattiasi? Samalla heräsi ajatus siitä, kuinka usein määrittelemme itsemme ja toisemme työn kautta. Se on asia, jolla esittelemme itsemme uusille ihmisille. Mutta onko työ ainoa asia, joka määrittää meitä?

Moniin ammatteihin liittyy myös stereotypioita, jotka voivat määrittää sinut jonkun uuden ihmisen silmissä aivan erilaiseksi kuin oletkaan. Oikeamman kuvan ihmisestä saisi, jos hän kertoisi vaikkapa luonteenpiirteistään, kiinnostuksen kohteistaan tai arvoistaan.

Itse olen törmännyt muutaman kerran stereotypiaan, että kaikki toimittajat ovat inhottavia paparazzeja, jotka vaanivat julkkiksia ja kertovat heistä valheita. Tai että työmme on pelkkää patsastelua juhlissa kuohuviinilasi kädessä. Molemmat stereotypioita, joiden mukaan en toivoisi yhdenkään ihmisen määrittävän minua, kun tapaamme ensimmäistä kertaa.

Minkälainen on ihminen kolmen käyntikortin takana?

Itse ryhdyin miettimään, minkälainen ihminen oikeasti olen kolmen käyntikorttini takana. Yhdessä lukee päätoimittaja, yhdessä bloggaaja ja yhdessä storyteller. Jos tittelit viedään pois ja ansioluettelo pyyhkäistään tyhjäksi, niin mitä jää jäljelle?

Miten esittelisin itseni uudelle ihmiselle, jos en saa kertoa ammattia tai saavutuksiani? Joku on sanonut, että hyvä neuvo on miettiä, mitä asioita toivoisi muiden ihmisten mainitsevan itsestään muistopuheessa.

No yritetäänpä. Olen sosiaalinen tyyppi, joka viihtyy hyvin ihmisten kanssa. Sen vastapainoksi tarvitsen kyllä paljon omaa aikaa ja yksinoloa. Rakastan kirjoja, kiiltäväkantisia aikakauslehtiä ja elokuvia. Olen utelias ja kiinnostunut monista asioista, ja tartun mielelläni uusiin haasteisiin. Innostun helposti kaikesta uudesta, mutta välillä muutun arjessa kireäksi suorittajaksi. En koskaan kieltäydy lasillisesta viiniä, ja nautin hyvästä ruoasta. Ystäväpiirissäni olen joukon kokoon keräävä voima.

Hienon tittelin voi saavuttaa monella tavalla

Tapasin jokin aika sitten työni puolesta opiskelijoita, jotka olivat yliopisto-opintojensa alkuvaiheessa. Heitä kiinnostivat minun opintoni ja polkuni nykyiseen työhöni. Kerroin olevani ylioppilas, joka on lukenut viestinnän perusopinnot avoimessa yliopistossa ja käynyt reilun vuoden kestäneen toimittajalinja kansanopistossa.

Hämmennys oli suuri. Opiskelijat eivät voineet ymmärtää, että sillä koulutustaustalla olin edennyt päätoimittajaksi. Enhän ollut opiskellut yliopistossa ollenkaan! Yksi tyttö purskahti helpottuneeseen nauruun ja totesi, että olipa hienoa kuulla, että elämässä voi menestyä ihan hyvin, vaikka opiskelut eivät menisikään ihan putkeen.

Ihmisestä titteli ei loppujen lopuksi kerro kovin paljon, kiinnostavampaa on yleensä tarina tittelin takana.

 

Sano hyvästit valkoisen paitapuseron tahroille!

Carbon Pro -suojasuihke

Onko mitään ärsyttävämpää, kuin meikkivoidetahra uuden, valkoisen paitapuseron kauluksessa? Tai tomaattikastike paitapuseron rinnuksilla? Pahimmassa tapauksessa tahra ei irtoan pesussa, eikä tahranpoistoaine auta. Taas yksi pusero, joka ei enää kelpaa toimistokäyttöön.

Tänä kesänä olen onnistunut tuhrimaan paljeteilla koristellun valkoisen lempipellavapaitani jo kerran tomaattikastikkeella ja kerran currymajoneesilla. Onneksi tahranpoistoaine ja pyykinpesukone olivat lähellä ja pelastivat tilanteen.

Tiesitkö, että vaatteita voi suojata kuten kenkiä?

Nahkakenkiäni olen tottunut suojaamaan jo vuosien ajan suihkeilla, jotka saavat aikaan vettä ja likaa hylkivän pinnan ja auttavat pitämään kengät puhtaina. Uusi tieto minulle oli se, että uuden teknologian suojasuihkeilla voi suojata myös vaatteita, muitakin kuin ulkoiluvaatteita.

Suoja- ja kenkien huoltotuotteista tunnetun Collonil-brändin uutuustuote  Carbon Pro –suojasuihke on saanut inspiraationsa hiilikuituteknologiasta. Se muodostaa polymeerikuitujen tyylisen verkkomaisen kalvon käsitellylle pinnalle. Niinpä suihke tarjoaa vaatteelle suojan kaikkea arkielämän aiheuttamaa likaantumista vastaan. Suihke myös säilyttää materiaalin hengittävyyden, joten se ei muodosta vaatteeseen hiostavaa kalvoa.

Carbon Pro –suojasuihke sopii kaikenlaisille nahoille, tekstiileille, kalvovaatteille, kuten Gore-Tex jne., ja muille synteettisille materiaaleille. Suihke on kuivuttuaan täysin väritön. Toki suihketta kannattaa ensin kokeilla johonkin näkymättömään kohtaan, ennen koko vaatteen, laukun tai kenkien käsittelyä.

Suihkuta ja anna kuivua

Suojasuihkeen käyttö on helppoa: suihkuta tuote vaatteeseen tai kenkiin 30 senttimetrin etäisyydeltä hyvin ilmastoidussa paikassa, kuten ulkona ja anna kuivua hyvin. Jo yksi käsittelykerta antaa tehokkaan ensisuojan tuotteelle. Kovaa kulutusta kohtaavat tuotteet, kuten kengät kannattaa käsitellä uudestaan viikoittain, vaatteet noin kerran kuukaudessa. Hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi vaate tai kengät kannattaa tietenkin käsitellä ennen käyttöönottoa.

Lempipellavapaita on jatkossa turvassa tahroilta!

Suojaa erityisesti kaulukset ja kalvosimet

Carbon Pro –suojasuihkeella voi hyvin suojata uuden paitapuseron kaulukset ja kalvosimet ennen käyttöön ottoa. Vaikka niihin tulisikin tahroja, irtoavat ne suojatusta pinnassa pesussa helposti. Suihke sopii myös solmioiden tai vaikka vaaleiden jakkujen kaulusten ja hihansuiden suojaamiseen. Ja tämä unelmatuote pitää myös valkoiset tennarit puhtaana pitkään. Myös vaaleat laukut, olivat ne sitten kangasta tai nahkaa, kannattaa suojata tällä suihkeella.

Suihke sopii myös laukkujen suojaamiseen lialta ja kosteudelta.


*Tuote saatu blogin kautta

 

Masentaako arkeen palaaminen?

lomalta arkeen

Tekisikö uusi, nätti muistilista arkeen palaamisesta kivempaa?

Tuntuu, että tänä vuonna olen törmännyt ennätykselliseen määrään vinkkejä, kuinka palaat sujuvasti lomalta arkeen ja kuinka pehmeä lasku työhön on lomaltapalaajan pelastus. Tai sitten vain rekisteröin nämä asiat oman lomattomuuden takia tarkemmin.

Itselläni oikeastaan ainoa ongelma lomalta töihin paluussa on ollut unirytmin kääntäminen. Kun luontaisen unirytmini mukaan olen iltavirkku, joka mielellään aamulla nukkuisi pitkään, ei se tavallisessa työarjessa ole mahdollista. Sähköposti alkaa laulaa ja puhelin soida viimeistään yhdeksältä.

Muuten töihin paluu on ollut minusta yleensä pitkän loman jälkeen kivaa. Kun on levännyt kunnolla, on kiva palata arkirutiineihin ja kääriä hihat.

Kärsitkö töihinpaluumasennuksesta?

Lento-ja hotellihakukone Momondon tutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista on kokenut olonsa apeaksi kesäloman päätyttyä. Kansainvälisesti verrattuna töihin paluu masentaa suomalaisia kuitenkin keskivertoa vähemmän.

Masennus on kyllä mielestäni turhan rankka termi kuvaamaan töihin paluuta loman jälkeen. No onhan se arki erilaista, kun ei voi päivät pitkät tehdä mitä haluaa, vaan pitää tehdä ainakin osittain jonkun muun määräämiä töitä määräajassa.

Ja toisaalta voihan töihin paluun vaikeutta lievittää itse omilla päätöksillään ja käytöksellään. Itsekin koitin aikanaan aina viikkoa ennen töiden alkua kääntää unirytmin vähitellen arkeen takaisin. Silloin ei ensimmäisenä työpäivänä loman jälkeen olo ollut niin väsynyt.

Ja loman jälkeenkin voi tehdä kivoja kesäjuttuja, kuten syödä aamiaista tai lounasta ulkona, käydä ostoksilla torilla ja nauttia lämpimistä illoista ulkoilmaelokuvateatterissa!

Momondon mukaan täysin valmistumatta arkeen palaa lomalta vain 24 prosenttia suomalaisista. Noin kolmannes eli 32 prosenttia varaa lomalta paluun ja töiden alkamisen väliin muutaman päivän, jolloin asennoituminen arkeen jo alkaa.

Asiantuntijatkin vinkkaavat yleensä aloittamaan ja lopettamaan loman keskellä viikkoa. Näin lomalta paluun jälkeen edessä on vain pari työpäivää ja sitten onkin jo viikonloppu!

Tutkimuksen mukaan moni alkaa myös heti suunnitella uutta lomaa, se kuulemma helpottaa masentunutta oloa. Mielestäni parempi tapa on tehdä omasta arjestaan mahdollisimman mukavaa, niin ettei elämä ole vain lomasta lomaan elämistä.

Jos paluu arkeen on vasta edessä, niin lue tästä kootut vinkit jouhevaan lomaltapaluuseen!

  1. Työterveyslaitoksen vinkit sujuvaan lomaltapaluuseen.
  2. Näin käännät unirytmin lomalta arkeen.
  3. Pehmeä lasku on lomalta palaajan pelastus.

 

Älä luovu unelmistasi!

PING Helsinki

Täällä vielä yksi mattimyöhäinen kirjoittelee fiiliksiään PING Helsinki -tapahtumasta. Sisältömarkkinoinnin festareista on jo viikko, mutta tämä Content Guru ei ole saanut aiheesta mitään paperille tai blogiin.

Vuosi sitten oli toisin. Olin ensimmäistä kertaa mukana PING Helsinki -tapahtumassa ja into piukeana tein puheenvuoroista muistiinpanoja, juoksin tapaamisesta toiseen ja työnsin käyntikorttiani jokaiselle vastaantulijalle. Ja heti tapahtumaa seuraavana arkipäivänä minulla oli lista, mitä tekisin seuraavaksi, miten kehittäisin blogiani ja kenelle lähettäisin tarjouksen yhteistyöstä.

Tänä vuonna iski jonkin sortin post-traumaattinen festariväsy tapahtuman jälkeen. Kotimatkakaan ei sujunut ihan suunnitellusti, kun Suomenlahdelle luvatun myrskyn takia laivamatkani peruuntui. No onneksi pienten järjestelyjen jälkeen mahduin astetta isomman aluksen kyyntiin ja ehdin juuri myrskyn alta pois.

Seuraavana päivänä oli vappuaatto, mutta meillä ei ollut nakeista eikä perunasalaatista tietoakaan, kuohuviinistä puhumattakaan. Oli vaan valtava väsymys ja pää täynnä aiheita ja asioita, joista ei oikein ottanut tolkkua. No vappu meni siinä pötkötellessä ja auringonpaisteesta nauttiessa ja sitten olikin jo taas tavallisen arjen vuoro.

Jatka lukemaan

Oletko onnellinen ylityöntekijä?

ylityöntekijä

Viimeiset pari viikkoa ovat taas olleet aikamoista matalalentoa työn puolesta. Halusin pitää pääsiäisenä muutaman päivän lomaa, joten hommat piti tehdä etukäteen. Lisäksi olin työmatkalla Pärnussa ja tätäkin postausta naputtelen työmatkalla hotellihuoneessa Riikassa. Ensi viikolla on PING Helsinki -tapahtuma eli taas on edessä reissu.

Reissaaminen tuo kivaa vastapainoa arkiselle työlle, mutta sotkee myös aikatauluja ja venyttää työpäiviä. Monesti matkat kuitenkin antavat niin paljon uutta ajateltavaa ja monenlaisia juttuaiheita, että venymisen jaksaa. Mutta liika venyminen ei ole hyväksi. Jos jatkuvasti tekee pitkää päivää, eikä ehdi palautua kunnolla, seuraukset ovat sen mukaiset. Nykyään tuntuu, että joka toisella ihmisellä on taustallaan jonkin sortin loppuun palaminen tai stressiöverit.

Suomalaiset ovat onnellisia ylityöntekijöitä

Sain käyttööni teknologiafirma Epsonin vuoden vaihteessa tehdyn kansainvälisen tutkimuksen, jossa oli haastateltu toimistotyöntekijöitä eri maissa niin Euroopassa kuin Afrikassakin. Tutkimuksessa oli selvitetty monenlaisia asioita toimistotyöläisten työntekoon, työssä viihtymiseen ja toimistoteknologian käyttöön liittyen ja vertailtu eri maista saatuja tuloksia.

Tämän tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat teknologiaorientoituneita ja onnellisia ylityöntekijöitä. Tuo teknologia-asia ei yllättänyt, mutta se, että ihmiset tekevät onnellisena viikkotolkulla ylitöitä on mielestäni hälyttävä tulos.

Ja kuinka paljon niitä ylitöitä tehdään vuositasolla? Tutkimuksen mukaan keskimäärin kahdeksan viikkoa eli kaksi kuukautta! Ei ole ihan terve suuntaus tämä.

Tutkimukseen vastanneista suurin osa eli 70 prosenttia tekee viikossa keskimäärin kuusi tuntia ylitöitä, joista kolmannes on palkatonta. Sehän on melkein yhden työpäivän verran per viikko.
Luulisi tällaisten tulosten huolestuttavan myös työnantajia, vai onko nykyajan trendi polttaa ihmiset loppuun?

Onko liikaa töitä vai liian vähän tekijöitä?

Mistä tällaiset ylityömäärät oikeasti kertovat? Siitä, että niillä ihmisillä, joilla vielä on töitä, niitä on liika vai, että firmat ovat puristaneet henkilöstöresurssit liian pieniksi ja ihmiset hautautuvat työtaakan alle?
Vai siitä, että emme osaa hallita ajankäyttöämme ja suorittaa työtehtäviämme tehokkaasti työpäivän aikana?

Epsonin tutkimuksen mukaan tämä ylityöaika on kuitenkin suorituksen kannalta tehokkainta aikaa, joka käytetään sähköpostien lukemiseen (49 %), tehtyjen tai edessä olevien tehtävien katselmointiin (43 %) ja ammattitietämystä ja taitoja kehittävien materiaalien lukemiseen (49 %).

Tuntuu siltä, että jos ylityöaika on kaikkein tehokkainta aikaa, niin työpäivä kuluu siis kaikkeen toisarvoiseen puuhasteluun ja tehoja löytyy vasta, kun töitä ruvetaan tekemään omalla ajalla. Ei kuulosta kovin järkevältä touhulta.

Vai onko niin, että joku muu hallitsee ajankäyttöämme työpäivän aikana? Pitkät palaverit ja tehottomat kokoukset vievät aikaa ja varsinainen työ jää tekemättä ja pitää hoitaa omalla ajalla.

Mitä on työn ja vapaa-ajan tasapaino?

Moni kokee, että työn ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt uuden teknologian myötä. Työpuhelin kulkee aina mukana ja koko ajan on oltava tavoitettavissa.

Yrittäjänä olen itse vastuussa omasta ajankäytöstäni ja työn ja vapaa-ajan tasapainosta. Aikaisemmin stressasin asiaa usein ja koitin laskea työtuntejani ja verrata sitä vapaa-ajan määrään. Aina tuntui, että toista oli liikaa ja toista liian vähän.
Kunnes muutin ajattelutapaani. En enää koita erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan vaan koita tehdä asioita silloin kun parhaalta tuntuu.

Jos sunnuntai-iltana iskee kirjoitusinspiraatio, voin ryhtyä työntekoon ilman syyllisyyden tunnetta ja aloittaa sitten maanantaiaamun pitkällä kävelylenkillä. Ja jos viikonloppu menee työmatkalla, niin otan sitten itselleni vapaapäivän keskellä viikkoa.
Lisäksi olen oppinut ottamaan taukoja välillä pitkäksi venyviin työpäiviin. Kunnon lounastauko tai happihyppely ja kuppi kahvia tekevät ihmeitä. Tämä on yrittäjän etuoikeus.

Omaa työtäni voin myös tehdä käytännössä missä vaan, missä on nettiyhteys ja virtapistoke läppärilleni. Työni ei ole paikkariippuvaista.
Epsonin tutkimukseen vastanneistakin vain enää 13 prosenttia suoritti työnsä ainoastaan työpaikalla. Myös etätyön ja kotona työskentelyn suosio kasvaa, koska aikaa ei kulu työmatkoihin ja keskittymisrauha työhön on taattu.

Minkälaisilla asioilla sinä huolehdit jaksamisestasi vai oletko onnellinen ylityöntekijä?

*Kuva: Epson

 

Tiedätkö, mitä teet 691 tuntia vuodessa?

sähköposti

Monet tekevät sitä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Lukevat sähköpostia. Adoben viime vuoden puolella julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaiset viettävät sähköpostin ääressä lähes kaksi tuntia joka päivä ja vuoden aikana sähköpostin seurassa kuluu kaiken kaikkiaan 691 tuntia!

Moni tarkistaa työsähköposteja arkipäivien lisäksi lomalla, sängyssä ja jopa kylpyhuoneessa. Kuulemma joku tekee sitä pöntöllä istuenkin. Minä en. Koitan myös välttää sähköpostin avaamista heti herättyäni. Sitä kun ei koskaan tiedä, mitä postilaatikossa odottaa. Jos siellä on huonoja uutisia, koko päivä saa huonon alun. Kun aamuherääminen hoituu hyvissä fiiliksissä, jaksaa ne huonotkin uutiset ottaa paremmin vastaan.

Sähköpostipaastoa pidän ainakin jonkin verran lomilla ja silloin postissa on viesti asiasta. Adoben tutkimuksen mukaan miltei kaksi kolmasosaa suomalaista on pitänyt oma-aloitteisesti taukoa sähköpostin tarkistamisessa ja jopa 95 prosenttia on siinä onnistunut. Se on hyvä, sillä ainakin omasta mielestäni sähköposti on hyvä renki, mutta huono isäntä eli sille ei pidä antaa liikaa valtaa.

Sähköposti on yhä työpaikkojen suosituin viestintäväline

Suomalaista suurin osa käyttää työsähköpostin tarkistamiseen päivässä alle tunnin (37 prosenttia) tai 1-2 tuntia (31 prosenttia). Itselläni on tällä hetkellä kolme eri sähköpostiosoitetta aktiivisessa käytössä ja niiden kanssa menee helposti pari tuntia päivässä.

Kiinnostavaa Adoben tutkimustuloksissa on se, että uusista teknologioista, kuten chatista, sosiaalisen median eri kanavista ja videoneuvotteluista huolimatta sähköposti on säilyttänyt työpaikoilla ja toimistoissa viestivälineen ykkösaseman.

Uusi teknologia on myös mahdollistanut sen, että työsähköposteja ei tarkisteta ainoastaan töissä vaan suuressa määrin myös työajan ulkopuolella. Tähän olen jo tottunut täällä Virossa, jossa vastaus kysymykseen tai pyydetyt kuvat voivat kilahtaa sähköpostiin sekä myöhään arki-iltana että viikonloppunakin.

Sähköpostipaasto tekee hyvää – Usko pois!

Suomessakin jo 59 prosenttia vastaajista tarkistaa sähköpostin myös lomalla. Toisaalta ymmärrän, että voi olla helpompaa hoitaa kesken loman muutama viiden minuutin homma, kun loman jälkeen vastata kymmeniin tai satoihin viesteihin.
Pahimmillaan minuakin on odottanut kesäloman jälkeen 1 200 lukematon sähköpostia. Toki osa niistä oli hyödyttömiä ja lensi roskiin saman tien, mutta kaikki ne oli tavalla tai toisella käytävä läpi ennen deletoimista.

Sähköpostin tarkistamisesta tulee helposti tapa, johon jää kiinni. Niinpä lyhytkin sähköpostipaasto tekee hyvää. Jos ei ihan kokonaan voi piuhoja irrottaa, niin parempi tapa on laittaa sähköpostiin viesti, että sinut tavoittaa hätätapauksessa tekstiviestillä. Silloin voit tarkistaa sähköpostisi ainoastaan, kun tarve vaatii, eikä sitä tarvitse vahdata koko aikaa.

Suomalaista 62 prosentti on pitänyt päivän tai viikon pituisen tauon työsähköpostin tarkistamisessa ja melkein kaikki kokivat onnistuneensa pitämään tauosta kiinni. Kolmasosa taukoa pitäneistä oli tuntenut olonsa rentoutuneeksi ja neljäsosa vapautuneeksi. Joillekin sähköpostitauko oli myös herättänyt huolestuneisuutta ja epätietoisuuden tunteita. Siinä tapauksessa tauko varmasti tuli tarpeeseen.

Hämmästyttävää oli se, että Adoben tutkimuksen mukaan 33 prosenttia suomalaisista ei tarkista työsähköpostiaan lainkaan työajan ulkopuolella. Se on mielestäni yllättävän suuri luku, mutta toisaalta on hienoa, ettemme kaikki ole sähköpostin orjuuttamia.