Kesäloman lomakirjapino

Lomakirjapino

Sain inspiraation tähän postaukseen Kirsi Pihan Instagram-feedistä, josta bongasin hänen lomakirjapino-blogipostauksensa. Blogissaan Piha kertoo yleensä ryhtyvänsä kokoamaan kesäloman lomakirjapinoa jo hyvissä ajoin keväällä: siihen siirtyy arkilukemiseen liian paksuiksi havaittuja kirjoja, lukemattomia klassikoita sekä tuoreita uutuuksia. Joskus pinolla voi olla myös teema: kirjailija, genre tms.

Itse en ole koskaan aikaisemmin lomakirjapinoa koonnut. Olen vain ennen lomalle lähtöä kahlannut läpi lukemattomien kirjojen pinoja kotona ja napannut mukaan kasan sillä hetkellä inspiroivaa luettavaa.

Ensimmäinen lomakirjapino syntyikin vähän vahingossa. Kävin Helsingissä pitkästä aikaa auton kanssa ja sain vihdoin tuotua kotiin ison laatikollisen kirjoja äitini luota. Olin niitä sinne tilaillut pitkin koronasyksyä ja -kevättä lempidivaristani Finlandia-kirjasta. Sen verkkokaupasta pääsen harvoin ulos ostamatta mitään.

Lomakirjapino yllätti iloisesti

Pakko tunnustaa, että olin jo osittain unohtanut, mitä kaikkea oli tullut tilattua. Mutta sitä suurempi olikin ilo, kun purin laatikkoa kotona! Sieltä löytyi lisää matkapäiväkirjoja, kuten Terhi Rannelan Kesyt kaipaavat, villit lentävät, joihin olen korona-aikana hurahtanut sekä toinen Katja Kallion Hankoon sijoittuva romaani Säkenöivät hetket. Lisäksi oli pari osaa legendaarisen Henrik Tikkasen osoitesarjasta, jota olen lukenut edellisen kerran parikymppisenä sekä muutama Aino Kallaksesta kertovaa kirjaa.

Myös Susanna Alakosken naisten sukukronikan ensimmäinen osa Pumpulienkeli oli mukana, kuten myös – ja voi sanoa, vihdoin ja viimein – Maria Petterssonin Historian jännät naiset. Varsinaisena löytönä voi pitää Otavan alkuvuodesta uudelleen julkaiseman Alba de Céspedesin Kielletyn päiväkirjan alkuperäispainosta vuodelta 1956. Lisäksi pinosta löytyy Rosa Liksomia, Elizabeth Stroutia ja Selja Ahavaa.

Mutta missä ovet dekkarit?

Kun katselin pinoa, tuntui että olin ihan vahingossa koonnut mainion ja monipuolisen lomakirjapinon. Ei sillä mitään teemaa ollut, mutta ei kai aina tarvitsekaan.

Ainoa puute, jonka huomasin, olivat dekkarit. Sillä kun sää lämpenee, ei ole mitään parempaa kuin löhötä aurinkotuolissa kylmän juoman ja koukuttavan dekkariin kanssa. No onneksi työhuoneen ikkunalaudalta löytyi valikoima Otavan lähettämiä uutuusdekkareita tähän hätään. Eeva Loukon Lauttasaareen sijoittuva Saari tulikin jo luettua viikonloppuna, kun toivuin sohvalla noin kolmannesta flunssastani tänä kesänä. Lukemista odottavat vielä Emma Stonexin Majakanvartijat ja Jenni Multisillan Kuinka tähdet kuolevat.

Mietin myös, että pitäisikö pitkästä aikaa tarttua myös johonkin legendaariseen Agatha Christie -dekkariin? Niitä olen viimeksi lukenut teini-ikäisenä. Kaikki kirjoista tehdyt tv-sarja ja leffat olen kyllä kahlannut läpi moneenkin kertaan.

Christien dekkarit tulivat pitkästä aikaa mieleen tänä keväänä, kun luin Sophie Hannahin Poirot-dekkarin Kolme neljästä. Brittiläinen Hannah on saanut Agatha Christien perikunnan siunauksella saanut kirjoittaa jo neljä uutta Hercule Poirot -mysteeriä. En jotenkin ollut ihan vakuuttunut lukemastani kirjasta, mutta samalla totesin, etten kyllä muista alkuperäisistäkään Poirot-tarinoista paljon. Täytyy siis pakata muutama mukaan kesälomalle.

Alennusmyyntilöydöt & divarien aarteet

Joudun todennäköisesti lomakirjapinoani vielä karsimaan. Vaikka autolla kesälomareissulle lähdemmekin, niin luulen, ettei parin viikon lomareissulla aika riitä ihan kaikkien lukemiseen. Ja pitäähän sitä jättää tilaa myös sattumille, kirjakauppojen alennusmyyntilöydöille ja divareiden aarteille, joihin saattaa matkan aikana törmätä!

On myös syytä varautua jo hyvissä ajoin sateisiin syyspäiviin kirjapinolla. Tarkoitus kun on lomien jälkeen jatkaa Lukurauhan päivän inspiroimaa tapaa viettää sunnuntaisin lukusunnuntaita eli sulkea netti ja some ja uppoutua hyvään kirjaan useammaksi tunniksi!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

+ 50 = 55

Post Navigation